Koska Hanna on kakkapylly, lähdin torstai iltana kahdestaa G:n kanssa yöbussilla Surat Thaniin. G on siis paikallinen tyttö johon ollaan tutustuttu Mewin kautta, englannin kielitaito hänellä on suhteellisen heikko, mutta kärsivällisyydellä pärjää. :) Bussimatka kesti noin yhdeksän tuntia, mutta bussi oli hinta-laatu suhteeltaan erinomainen. Penkit oli leveät ja niissä oli hierontatoiminto, ja saimme matkalla vesipullot, jääteetä, sipsiä ja leivän. Ilmaistavara saa aina hyvälle mielelle!
G:n kanssa bussissa
Bussissa saatu ilmaisleipä
ja banana cake
Saavuimme Surat Thanin bussiasemalle aikaisin aamulla ja Mew tuli isänsä kanssa hakemaan minua. Olen siis jo tavannut Mewin perheen kahdesti, mutta silti on vähän pelko pöksyssä, koska pelkään loukkaavani vahingossa kulttuurieroilla. Tavoitteeni on luoda hyvä kuva farangeista(=länsimaalaisista) ja erityisesti suomalaisista, jotta Mew saisi luvan matkustaa Suomeen vielä tänä kesänä. Jännitän aina tervehdystä, koska kumartaminen ei tunnu ollenkaan luonnolliselta, vaan ennemkin hölmöltä. Tällä reissulla sitä tuli kyllä niin paljon harrastettua, ettei kynnys ole enää niin suuri.
Menime ensin Mewin kotiin, Mewin isä on ostanut Mewille oman pienen omakotitalon (miksei mun isi???), jossa hän asustaa silloin kun ei ole opiskelemassa Rangsitissa. Asunnossa oli kolme makkaria, kaksi vessaa, keittiö ja olkkari. Huonekalujs ei oikeastaan ollut, koska hän viettää niin vähän aikaa siellä.
Mewin olohuone
Olimme sopineet menevämme Mewin vanhempien luokse syömään, ensin hetken levättyämme. Pääsimme serkun kyydillä ja G ja hänen poikaystävänsä Daw tulivat myös. Mewin vanhemmat asuivat vajaa tunnin ajomatkan päässä maaseudulla. Olin kysynyt thai-cooking opettajaltani valmiiksi, mitä thai perheeseen kuuluu viedä mennessään kylään, niin hän ohjeisti viemään joko kukkia tai hedelmiä. Onneksi serkku tuli mukaani ostamaan kukkia, koska olisin muuten ostanut aivan vääränlaisia!:)
Mewin vanhempien koti oli yksinkertainen talo suurella tontilla. Vieressä oli rähjääntynyt talo, jossa Mew kertoi heidän asuneen vuosia sitten. Pihan perällä oli pieni hökkeli, missä asui isän mailla työskentelevä myanmarilainen. Äiti ja kaksi tätiä laittoivat ruokaa, isä katseli televisiota (sama työnjako täälläkin) ja me kiertelimme taloa. Pihalla kävi kääntymässä jos jonkin moista tätiä, setää ja serkkua, Mew sanoi, että olen varmaan ensimmäinen farang tässä kylässä, joten tuli ihan nähtävyys olo. Kukaan ei oikeastaan puhunut englantia, joten roolikseni jäi vain kumartaa ja hymyillä kohteliaasti. Ja koittaa olla hikoilematta niin paljon.
Täti, serkku ja sisko
Keittiö
G
Mewin sisko
Daw
Hyvää ruokaa oli!
Käytiin kattomassa isän puutarhaa. Oli monen moista hedelmäpuuta, mut ei ollu kypsiä
Mentiin skoduilla puutarhaan
Mew kyydissä
Daw hedelmäpuussa
Perinteinen thaimaalainen kuljetus
Näitä hedelmiä syötiin paljon suoraa puusta
Mango?
Tosta kasvista oli tehty se bussista saadun leivän hillo
Päivä hurahti nopeasti ja pian olikin jo pakattava kamat kasaan ja suunnattava kohti yölautta, jolla matkustaisimme Koh Taolle. Sitä ennen menimme vielä G:n siskon ja hänen poikaystävänsä kanssa Surat Thanin markkinoille. Markkinoista ainoastaan mainittakoon, että söin ÖTÖKÄN! Siskon poikaystävä oli ostanut itselleen mixpussin erilaisia ötököitä ja tarjosi minullekin. Söin kaskasin! Se oli pähkinäinen ja kuiva,mureni todella helposti suussa. Matoa en suostunut enää syömään, sanoin että ehkä ensi kerralla sitten.. Kuva on vain puhelimessa, mutta enköhän saa senkin tänne joskus ladattua :)
Ostaessamme lauttalippuja Mewille, G:lle ja Dawille sanottiin hinnaksi 400b ja minulle siinä samassa rivissä seisoessani 500b. Nice. Onneksi tytöt selittivät, että opiskelen Thaimaassa, joten kaikille saatiin sama hinta. Yölautta oli yllättävän miellyttävä. Omaa rauhaa ei yllä ollut ollenkaan, mutta lautta ei keinunut, joten nukuin yllättävn hyvin. Aamulla kun saavuimme satamaan, olin taas porukastamme ainoa, jolle tarjottiin heti maissa kuljetuksia joka suunnasta. En ottanut kehenkään katsekontaktia ja kuljin aivan kiinni thaikkukavereissani, joten minut jätettiin rauhaan. Haaskalinnut nimittäin hyökkäävät aina heti kimppuun kun nousee ulos bussista, lautasta tai muista kulkuneuvoista.
Yölautalla
Vietiin kamat hotellille, syötiin aamupalaa ja pian tulikin auto hakemaan meitä snorklausreissulle. Auto vei meidät toimistolle, jossa kirjoitimme nimet listaan. Pian huomasin, kun tiskin takana oleva nainen katseli minua ja jutteli jotain thaiki. Ymmärsin sanan farang. Pian Mew sanoi mulle, että mun olisi maksettava jokin farang-maksu. Mitä?! Taas. Oltiin ostettu jo reissu edellisenä iltana ja nyt kun reissu alkoi jo, niin nyt multa otetaan naamakertoimen mukaan lisämaksua. Pitkän keskustelun jälkeen Mew sai taas puhuttua, etten joutunut maksamaan erikseen lisää. Eihän sekään olisi varmaan ollut paljoa, mutta ihan periaate ärsyttää!
Snorkalusreissu oli taas upea. Käytiin snorklaamassa neljässä eri paikassa ja viimeisenä mentiin upealle Nang yuan saarelle maihin, jossa sai kiivetä näköala paikalle katsomaan maisemia. Thaikkukamut ei ollu ennen käyttänyt vedenalaista kameraa, eikä G ollut ennen snorklannut! Kalat tuli taas ahdistavan lähelle, mutta ainoa asia mikä jäi harmittamaan, oli se ettei nähty haita! Muutama veneläisistämme oli nimittäin nähnyt ja saanut kuvankin!
Matkalla snorklaamaan
G ja Daw
Mew valmiina
G ja Daw
Selfie
G ottaa happee
Daw
Siinä koko kolmikko :)
Maisemakuva
G ja Daw
Pelottava iso kala ui mua kohti!!!!
En yhtään tykkää kun ne heittää leivänpaloja ja kaikki kalat hyökkää!
Käveltiin Nang yuan saarella näköalapaikalle
Oli niiiiiin kuuma ja olin niiiiiiiin hiestä märkä
Kaikki kävi vuorollaan kuvattavana, jono sinne oli pitkä
Huomatkaa Mewin aurinkokammo
Illalla menimme syömään mukavaan ravintolaan, josta sai niin thaikku kun länkkäriruokaakin. Oli huvittavaa huomata, että menut olivat englanniksi, joten thaikut eivät oikein ymmärtäneet mitä tilata! Myöskin henkilökunta oli myanmarilaisia (kuten monessa paikassa Taolla), jotka eivät osanneet englantia, joten minä jouduin olemaan porukkamme tulkki. :) Myanmarilaiset ovat siis halpatyövoimaa naapurivaltiosta, joita ainakin Mew katsoi hieman halveksien. Itselleni myanmarilaiset menisivät ihan thaimaalaisista. Paitsi, että englanti oli jopa hieman parempaa.
Päätimme vielä vuokrata skootterit. Jotta ei tulisi naamalisää, jouduin odottamaan nurkan takana kun muut kävivät kysymässä hintoja. Kun löysimme paikan mistä vuokrata skodut, tulin pois nurkan takaa ja menin siihen viereen. Ja hups! Skodujen panttisumma pompsahti 5000 bahtista 15000 bahtiin. Mew sai onneksi puhuttua sen 10000bahtiin. Illan päätteeksi kävimme vielä katsastamassa farangeja täynnä olevat beach partyt.
Sunnunutaina oli vuorossa turistiskoduilua. Kiertelimme näköalapaikkoja
ja rantoja ottamassa kuvia. Mä jouduin ajamaan, koska Mew sanoi, että
jos hän ajaa ja mä istun takana, niin skodu keulii mäessä. ::( :D
thaikut painaa keskimäärin siis varmaa joku 40kg ja mä vähän enemmän..
Aamupalalla(?)
Mew suojautui ruskettumiselta skoduilessakin
Rannalle mentäessäkään ei haluttu ruskettua
koko ja väri ero???
Yks mun lemppari kuvista!
Pitkät vaatteet otettiin pois kuvien ajaksi
Selfiet on muotia Aasiassa
Illalla menimme syömään länkkäriruokaa. G tilasi kreikkalaisen salaatin,
ja huvittavaa oli, että hän ei ollut koskaan syönyt fetaa eikä
oliiveja. Eikä Mew eikä Dawkaan! Myös tabasco ja pippurimylly pöydässä
olivat uusia tuttavuuksia. Ruuan jälkeen oli taas pian aika lähteä
satamaan ja yölautalle.
Länkkäriruokaaaaa! Eksoottista thaikuille?
Rannalla viimeisellä sidukalla (mew maistoi ekaa kertaa!)
Yölautalla
Nukuin yölautalla niin hyvin kuin nyt sellaisessa psytyykin. Viimeisenä päivänä, eli maanantaina oli vuorossa mennä tapaamaan Dawin perhettä. Kun Dawin äiti näki mut, hän tarttui molemmista käsistä kiinni ja rupes puristelee käsivarsia. Taas. Myös perjantaina yks täti oli tehnyt mulle samoin. Koska oon kuulemma niin kauniin valkoinen. Dawin koti oli paljon pienempi kuin Mewin, mutts hyvin viihtyisä. Äiti oli tehnyt taas ruokaa. Oli kanaa, possua ja Dawin lempiruokaa, oravaa. Pakko oravaakin oli siis maistaa, kun kerran perheen isä on itse ne pyydystänytkin. Liha oli todella sitkeää ja muuten se oli todella (!) tulista ja onneksi ulisuuden verukkeella en joutunut ottamaan lisää.
Dawin äiti ja ulkokeittiö
Olohuone
Ateria katettiin lattialle
Tossa oikean puoleisessa kipossa on oravaa. Tai siis kaksi
Melkein unohdin ottaa kuvan oravasta
Siinä on jälkiruokatarjoilut
Kotivessa
Kävimme Dawin, äidin ja G:n kanssa paikallisten suosimalla joella uimassa, jossa oli käytettävä shortseja ja paitaa uidessa, mua erityisesti kiellettiin laittamasta vain bikinejä. Matkalla joelle tietenkin pysähdyttiin sukulaisten talolla esittelemään takapenkillä istuvaa farangia. Joellakin tunsin kuinka kaikki tuijottivat ja kuulin sanan 'farang' moneen kertaan. Onneksi Dawin äiti tuntui olevan ylpeä siitä, että hänen seurueessaan oli tämä paljon puhuttu farang.
Äiti oli aivan mahtava tyyppi
Aika kului taas nopeasti ja pian oli palattava Mewin kämpille, josta Mewin perhe tuli hakemaan meitä bussiasemalle ja taas yöbussiin. Tapasimme asemalla G:n ja saattamaan tulleen Dawin. Hyvästeltäessä tuli outo olo, kuuluuko mun halata perhettä, mutta päätin olla tekemättä aloitetta, koska kättelykin on joillekim thaikuille kiusallista. Seurasin G:n mallia ja kumarsin hyvästiksi. Mew käänsi mun kiitokset perheelle. Oon nimittäin oikeesti ihan todella kiitollinen siitä, että sain kokea tämän viikonlopun. Koin ja näin niin paljon, opin lisää thai-kulttuurista, maistoin kaikkea ällöä ja opin enemmän thai-kieltä kun ensimmäisinä kolmenakuukautena yhteensä! Koen itseni todella onnekkaaksi ja kertaakaan ei tullut reissun aikana sellainen olo, että miksi olen tännekin lähtenyt!
Paluumatkalla saadut bussieväät
<3:lla Taku
