First days in Bangkok

Matka alkoi 30.12 heti aamusta. Ennin oli haettava vielä viisuminsa ennen lentoa, mikä sitten saatiinkin muutaman mutkan jälkeen. Thaimaan konsulaattissa ei kyllä asiakaspalvelulla ainakaan kilpailla. Ennillä oli mukana oma saattoautonsa ja Hannalla omansa, porukat tapasivat sitten kolme tuntia ennen lähtöä lentokentällä. Hyvästit olivat märät, mutta tarpeelliset.

Lento kesti 10 tuntia. Ei muuta kuin tukisukat jalkaan, peitto korviin, kuulokkeet päähän ja leffoja katselemaan. Enni nukahti heti ja Hanna pyöri penkissään koko lennon ajan ja mietti kuinka pitkäpinna hänellä onkaan, kun jaksoi koko lennon takana istuvan miehen potkuja penkin selkäosaan ilman että kertaakaan edes kääntyi katsomaan tuimasti.

Kun vihdoin pääsimme hotellille ja saimme kamat purettua oli aika mennä tutustumaan lähiympäristöön. Tämä kylläkin rajoittui lähinnä saman korttelin sisälle pelkäessämme ylittää autoja viliseviä, 4 kaistaisia katuja. Väsyneitä matkalaisia kun olimme, emme kauaa jaksaneet pyöriä kaduilla vaan oli aika tulla hotellille nukkumaan päiväunet, jotta jaksaisimme illalla katsella raketteja. Matkalla hotellille tuli tietenkin piipahdettua myös jalkahieronnassa, josta saimmekin hyviä vinkkejä minne illalla kannattaa suunnistaa. Hannan onneksi rusketusta ei ollut vielä syntynyt koska Hannan jalkahierontaan käytettiin Whitening rasvaa, huge fail :D .

Kolmen tunnin unien jälkeen olimmekin pirteitä pistämään parhaat päälle ja nokka kohti Central Worldiä. Ihmisiä riitti silmän kantamattomiin (ennin ilmaisu: tunnelma/ihmismäärä festarit x20) ja pian huomasimme olevamme orpoja ilman välkkyviä-neon-vilkku-Super-siistejä-pantoja, joten pitihän sellaiset hankkia juhliaksemme vuodenvaihdetta kuin oikeat thaikut. Saimme hyvät paikat mäen laidalta josta näki tuhansien vilkkuvalojen meren. Niin kuin todettu, ihmisiä oli kuin hyttysiä suolla ja mietimmekin, että riittää että täällä on yksi hullu joka haluaa tehdä pahaa. Hetken kuluttua Hanna havahtui, kun kaukana edessä ihmisjoukon keskelle muodostui suuri tyhjä tila ja ihmiset alkoivat sinkoilla eri suuntiin. Eikä mennyt kuin muutama sekunti, kun tajusimme että tyhjiössä seisoo poliiseja ja tuhannet ihmiset juoksivat meitä kohti suurena ihmismassana. Siinähän sitten juostiin henkemme edestä. Tilanne oli hetkellisesti todella pelottava, mutta fiksuina tyttöinä palasimme pelipaikalle tilanteen rauhoituttua. (Äidit ja Iskät lukekaa: palasimme takaisin hotellille, pesimme hampaat ja menimme nukkumaan). Tunnin päästä vuosi jo vaihtuikin ihmisten laskiessa lähtölaskentaa ja mielettömien rakettien paukkuessa.

Tämä päivä on kulunut shoppaillessa ja myös jopa naapurikortteleihin tutustuessa (olemme siis ylittäneet jo teitä). Huomenna alkaa kämpän etsiminen todenteolla, jotta voidaan jättää tämä ikkunaton, vaaleanpunainen hotellihuone taaksemme.