Chip ´n´ Dale in Thailand: Khao lak part 2

Kuulin tänään, että joku oikeasti lukeekin meidän blogia ja kaipailee uutta materiaalia. Joten siitä intoutuneena rupesin jo nyt torstaina kirjoittamaan viime viikon tapahtumia!;)

Kouluviikosta ei ole taas paljoa sanottavaa, se oli lyhyt ja ytimekäs. Tiistain thai-cooking tunnilla tehtiin green ja red currya ja oli niiiiiin hyvää! Ne ovat sellaisia mitä varmasti aion kotonakin sitten valmistaa. Keskiviikkons skipattiin ensimmäistä kertaa tunti, koska aamulento oli niin paljon halvempi Khao Lakiin kuin iltäpäivällä. Tunti olisikin ollut vain thai language, mutta eikö se ole tehokkaampaa harjoitella käytännössä ja vähän reissata?;)

Päämäärämme oli siis taas Khao Lak. Hyvämuistiset lukijat muistavat, että Khao Lak oli ensimmäinen matkakohteemme silloin kauan sitten kun tulimme Thaimaahaan. Kaupunki on kyllä kaunis, mutta tällä kertaa oli hieman tärkeämpikin syy matkustaa sinne uudestaan.

Olimme perillä joskus kymmenen aikaan. Olimme varanneet saman hotellin kuin viime kerralla (Rok Cozy), koska se on aivan upea hintaansa nähden ja henkilökunta on ystävällisintä mihin olemme tähän mennessä törmänneet! Huoneemme ei ollut vielä valmis, joten jätimme reppumme respaan ja suuntasimme kohti tuttua rantaa. Ai niin, ja tammikuussa jättämämme rasvat yms tuotteet, joita ei saanut lentokoneen käsimatkatavaroissa viedä, olivat vieläkin siellä! Jeeee!

Päivä kului hikoillessa rannalla ja illaksi olimme sopineet tapaamispaikan tsunamin muistomerkille, poliisiveneelle, joka oli kulkeutunut veden mukana noin kilometrin päähän rannasta, koska paikka oli aivan hotellimme vieressä ja sinne oli joka turistin helppo löytää. Siellä sitten istuskelimme portailla ja katselimme ohikulkevia ihmisiä. Kaukaa jo tunnistin tutun pariskunnan, miten he erottuivatkin niin hyvin silmään. Mietin, että kuuluuko juosta leffamaisesti vastaan, mutta totesin että on liian kuuma ja tulee vain hiki. Vilkutin jo kaukaa ja kun he tulivat lähemmäs, menin tietenkin halaamaan. Olihan se sentään mun isi.

Mentiin iskän ja Julian kanssa syömään yhdessä meidän läheiselle rantakadulle. Syötiin länkkäri ruokaa, koska se nyt vaan aina maistuu niin hyvältä. Ruuan jälkeen menimme jälkkäri drinksuille tuttuun 99b paikkaan, mutta AA-Hanna (Ahkerasti Antibioottia) joutui tyytymään alkoholittomaan. Iltamarkkinat olivat jo valittevasti loppuuneet siihen mennessä kun tajusimme, että sinne olisi ollut kiva mennä. No päivä oli ollut pitkä, joten oli ihan mukava palata omalle hotellille.

Seuraavana päivänä päämääränä oli White Sand beach. Poimimme iskän ja Julian taksilla kyytin heidän hotelliltaan ja jatkoimme kohti rantaa. Olihan hiekka valkoista, mutta ei se koko Thaimaan asteikolla kärkeen pääse, on se Khao Lakiin nähden hieno. Makoilimme rannalla aurinkotuoleissa KOKO päivän. Välillä kävimme meressä uiskentelemassa ja harjoittelin myös vähän snorkkelin käyttöä. Söimme rannan ravintolassa, iskän kanssa otettiin puolikkaaseen anankseen tehdyt riisi-kasvis-sekoitus annokset. Oli todella hyvää. Vasta kun aurinko laski meren taakse, päätimme että on aika siirtyä sivistyksen pariin. Kävimme keskustassa vielä vähän shoppaamassa ja varasimme seuraavalle päivälle snorklaus reissun!

Päivän snorklaus reissu Similanin saarille maksoi 1850 b, mikä ensin tuntui suurelta summalta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli hintansa väärti. Minivan tuli hakemaan meidät hotellin edestä ja vei meidät satamaan, jonne iskä ja Julia olivat toisella vanilla jo tulleet. Satamassa meidät jaettiin veneisiin värillisillä rannekkeilla ja tarjolla oli aamukahvit. Myös varusteita oli mahdollista lainata, mulla oli oma maski ja putki, mutta räpylät lainasin (kokoa 37?!?!).

Ensimmäinen pysähdys oli keskelle merta. Oli hieman ahdistavaa vain hypätä mereen ainoana turvanaan räpylät. Ensikertalaiselle paniikkikohtauksia tuli, mutta niistä oli selvittävä. Pelkästään putken ja maskin kanssa hengittäminen välillä ahdisti, mutta myös päin uivat kalat! Oli pakko nousta välillä pintaan, koska olin mielummin tietämätön siitä, kuinka lähelle kalat tulivat. Mutta lukuunottamatta paniikkikohtauksia, meren tuijottaminen oli hyvin rauhottavaa. Oli kiva seurata kaloja (kun ne olivat riittävän kaukana) kuinka värikkäitä ja kauniita ne olivat.

Toisella saarella päästiin maihin jossa odotti ruokailu. Ruokailusta ainoastaan mainittakoon, että maistoin TAAS mustekalaa Hannan lautaselta ja huonommaksi jääny isäni ei suostunut edes ottamaan haarukallista käteensä. ;) Ruokailun jälkeen menimme rannan läheisyyteen snorklaamaan. Siinä kohtaa oli suhteellisen matalaa, mutta kauniita kaloja silti. Ja oli myös kiva kuvata ja videoida toisiamme uiskentelemassa. Rannan hiekka oli muuten upeaa!!! Se oli täysin valkoista ja kuin jauhoja joissa on vettä. Varpaat upposivat ihanasti hiekkaan.

Kolmanella saarella mentiin taas maihin. Saari oli yhtä paljon turisteja täynnä kuin edellinenkin ja hiekka oli ihanaa. Kävelimme saaren läpi toisella puolella olevalle rannalle, pääsimme melkein siinä matkalla vähän viidakko seikkailemaan. Pienenä pettymyksenä matkalla ei näkynyt mitään ällöttäviä eläimiä. Snorklausmaisemat eivät olleet ihmeelliset toisella puolella, mutta kyllä siitä silti nautti!

Neljäs pysähdys oli taas veneestä mereen-periaatteella. Tässä kohtaa sanottiin, että jos hyvä tuuri käy, on mahdollista nähdä kilpikonnan. Siitä sitten lähdettiin snorklaten etsimään, vaikka en oikein tiennyt minkä kokoista etsin ja kulkee ne meren pohjassa vai lähellä pintaa. Vaikkei konnaa näkynyt, oli maisemat hienot ja ajan loppuessa lähdimme uimaan takaisin kohti venettä Veneen perällä oli ruuhkaa, joten jäimme vielä hetkeksi siihen lillumaan, kunnes Hanna ilmestyi jostain huusi joko ollaan nähty KILPIKONNA? Äkkiä maski takaisin naamalle ja ihmisjoukkiota kohti. Kilpikonna raukkaa ympäröi paljon ihmisiä, jotka kaikki halusivat nähdä sen. Ihmiset olivat lähes hulluja ja tönivät toisiaan ja Hannan maski melkein revittiin naamalta. No Hanna potkaisi poikaa takaisin "vahingossa". Päästiin onneksi näkemään kilpikonna läheltä ja se oli ISO. JÄÄTÄVÄN kokoinen! Mutta myös hieman pelottava, joten pidin hyvän turvavälin ja annoin olla sen rauhassa. Kilpikonna myös ui Juliaa päin ja kutitteli mahaa! :DHanna sai otettua paljon hyviä kuvia kameralla, hyvä että oli edes siinä kamerassa akkua vielä jäljellä, koska mun kamerasta oli loppu! Oltiin todella onnekkaita kun nähtiin kilpikonna ja sen ansiosta snorklaus reissu jää varmasti top5 parhaisiin kokemuksiin Thaimaassa.

Lauantaina vuokrasimme vakkariravintolan pitäjältä skodun päiväksi, koska se tuli halvemmaksi kuin yksi suunta taksilla iskän hotellille. Hotellilla käyttäydyimme kuin asuisimme siellä, joten hyppäsimme golf-kärryyn ja pyysimme Villa 811:lle. Pääsimme hienosti perille, mutta kukaan ei ollut kotona. Kiertelimme ja huutelimme hetken. Sitten Hanna kurkkasi aidan yli onko paikka varmasti iskän Villa ja tunnisti tutut räpylät eiliseltä. Koska reitti oli selvä, eikä siivoojia näyttänyt kiinnostavan, Hanna kipusi näppärästi aidan yli sisäpuolelle ja tuli avaamaan mulle oven. Iskän Villalla oli siis oma pieni piha jossa oli aurinkotuoleja ja oma uima-allas, sisätiloihin asti emme päässeet murtautumaan, mutta sisäpiha kelpasi hyvin. :) Pian iskä laittoi viestiä, että ovat hotellin altaalla ja tulevat meitä vastaan. Hanna joutui kiipeämään aidan yli myös pois päin, koska ovea ei olisi muuten saatu lukkoon :D Matka hotellin altaalle oli mielenkiintoinen. Piti ylittää pieni joki, iskä sanoi että vettä on noin rintaan saakka. Riisuttiin päälivaatteet, iskä otti kassit ja läpsyt kädessä lähdettiin kahlaamaan. Virtaus oli KOVA! Ja pian huomasimme kuinka iskän "rintaan saakka" on hyvin joustava käsite, kummallakaan meistä ei ylettänyt edes jalat pohjaan! Tuli paniikki kun tuntui, että virta vie mukanaan ja Hanna yritti roikkua mussa ja mä yritin napata tietenkin iskästä siinä kohtaa kiinni. Vihdoin, kun iskä pääsi vähän matalemmalle, sai myös vedettyä meidät turvaan. Oli kyllä sellainen meriseikkailu taas...

Päivä kului taas hikoillessa. Vaihtoehtoina oli käydä hotellin altaalla tai vieressä olevassa meressä. Hanna intoutui kokeilemaan Baywatch-juoksua ja nyrjäytti nilkkansa, joten joutui unohtamaan viereisen rannan surffailuhaaveet. Sen sijaan iskä, Julia ja Hanna menivät rannan hierontaan ja mä istuin vieressä ja juttelin hierojien kanssa thaita. Saatuamme auringosta tarpeeksemme, lähdimme omalle hotellille käymään suihkussa (kantaen isoa kassillista Suomi-ruokaa, jonka iskä toi), jonka jälkeen palasimme takasin vielä syömään rannan ravintolassa. Auringon lasku oli kaunis ja väitetäänkin, että se on Thaimaan kaunein Khao Lakissa, mutta olen sitä mieltä, että asiaa täytyy vielä tutkia vähän paremmin..

Viimeinen päivä vietettiin iskän ja Julian Villalla. Päivä pyhitettiin kouluhommille ja auringonotolle, kunnes vielä mentiin viimeistä kertaa yhdessä syömään Big Maman ravintolaan. Paikka on sama missä käytiin silloin edellisellä kerralla monesti ja tälläkin kertaa melkein joka päivä. Nyt kun on enemmän kokemusta thaikkuruuasta, voin sanoa, että Big Mama tekee oikeasti parasta thaikkuruokaa. Pian ruuan jälkeen pitikin jo sitten lähteä taksilla taas Phuketin lentokentälle. Halit, pusit ja moi. Seuraavaksi nähdään taas reilun kahden kuukauden päästä.

<3:lla Taku

P.S. Viltsu, muistuta, että kerron hyvän läpän jonka iskä heitti.