Yhteistuumin päätettiin, että viimeisestä päivästä tehdän loistava! Niinpä varattiin edellisenä päivänä itsellemme hupipäivä;norsuja ja vesiputous. Minivan tuli hakemaan meidät guesthouseltamme ja samaan kyytin hyppäsi neljä muutakin länkkäriä. Matka tuntui pitkältä ja luola-tieviittojen perusteella pelkäsimme joutuvamme uudestaan Buddha Cavelle, joka oli edellisenä päivänä ollut suuri pettymys. Näin ei onneksi käynyt, koska vuoristoisen tien päässä vihdoin näkyi ronsuja! Norsuja oli vain kolme isoa ja yksi vauva-norsu, joten opas kysyi "who wants to sit in the front?". Hanna ja Viltsu viittasivat heti. Hanna vanhana norsunkävijänä tiesi mihin joutuu, mutta Viltsulle taisi tulla yllättyksenä, kun me Annan kanssa istuttiin norsun kyytiin koriosuuteen ja Viltsulle osoitettiin paikkaa norsun niskassa. Ilman mitään tukea.
Tuntui jännältä kun kyydissä ei ollut ohjaajaa, vaan ne kävelivät 'jossain maassa', meidän norsu meni etunenässä ja Viltsu oli siis meidän ohjastaja. Meidän norsu taisi myös olla äippä, koska vauva-norsu, jonka kyydissä istui yksi ohjaaja, kulki koko ajan perässämme. Norsukulkueemme meni pienen kylän läpi ja pienen, mutta todella jyrkän, metsäosuuden läpi rannalle. Oli hienoa kuinka hyvin norsut tottelivat ohjaajien käskyjä, meidän norsu osasi oikean ja vasemmankin! Kaikki norsut kahlasivat matalikkoon, jossa sitten poseerattiin ja otettiin kuvia. Paitsi, että kolme isoa norsua ei tainnut kaikki olla kamuja. En tiennyt , että norsut voivat MURISTA??!! No nämä ainakin ja töräyttelivät oikein kunnolla! Kaikki ohjaajat vain naureskelivat maassa ja kuvasivat meitä. Paluumatka meni hiekkarannan lävitse ja norsufarmille oli noustava taas TODELLA jyrkkä mäki. Iso norsu meni ensimmäisenä, jonka perässä tuli vauva ohjaajan kanssa. Norsut eivät tunne käytöstapoja, sillä ensimmäisenä oleva norsu pieraisi kaksi kertaa oikein kuuluvasti. Harmiksi vauva-norsun ohjaaja sattui tulemaan aivan 'perästä' ja oli sopivasti juuri oikealla korkeudella. Viltsun mielestä tämä oli koko Laosin reissun kohokohta.
Tunnin norsuajelun jälkeen oli vielä vuorossa ronsujen kanssa uiskentelua. Biksut päälle ja rantaan. Norsut käskettiin maahan (samalla tavalla kuin koirat) ja kiipesimme pareittain kyytiin. Tällä kertaa norsulla ei ollut mitään varusteita vaan istuimme niskassa ja pitelimme norsun karheasta päästä kiinni. Norsut kävelivät suoraan Mekong jokeen. Yhtäkkiä mun ja Hannan norsu pillastui ja ravisti päätään niin rajusti, että putosimme molemmat veteen. Uin paniikissa äkkiä rantaan ennen kuin virta ehtii napata. Kun sain jalat pohjaan, huomasin, että kaikki nauroivat ja huusivat 'uudestaan'. Norsu-uinnissa kyse olikin NORSURODEOSTA. Sitten vaan uusiksi selkään istumaan, kunnes ohjaaja taputti norsun pyllyä takanamme, jolloin se rupesi ravistamaa päätään rajusti. Ja alas tultiin ja nopeasti. Norsu myös sukelsi käskystä veden alle, niin että jäimme juuri ja juuri pinnalle, kun norsun pää oli veden alla täysin. Oli NIIN KIVAA, vaikka vähän pelottavaa.
Norsufarmilla saimme vielä hyvää laolaista ruokaa, ennen kuin matka jatkui kohti vesiputousta. Matka oli taas pitkä ja suljin jopa silmätkin hetkeksi. Mutta odotus kannatti! Kävelimme viidakon keskellä olevalle, suurelle, kauniille vesiputoukselle, joka jatkui pieninä putouksina alas päin, kauniina portaina. Suurimmalla putouksella otimme vain kuvia, mutta alas päin kävellessä löytyi paikka, jossa oli paljon ihmisiä uimassa ja osa hyppi kiellekkeeltä alas. Ei kun biksut taas esiin ja hyppimään. Vesi oli jäätävää, mutta ei haitannut. Ympäristö oli niin ihana, ettei Hannan jalkaa imevä kalakaan haitannut! Paljoa. Oli myös todella mukavaa, kun seisoimme porukalla kuivattelemassa bikineissämme ja japanilaiset, keski-ikäiset miehet kuvasivat meitä innokkaan häpeilemättömästi. Kaiken kaikkiaan päivä oli AIVAN LOISTAVA.
Paluu kotiin päin alkoi siis perjantai illalla yöbussilla. Täällä kertaa bussi oli täynnä parisänkyjä. Olisi ollut mielenkiintoista saada vierustoverikseen joku täysin tuntematon, mutta tällä kertää jouduin tyytymään Hannaan. Lauantai aamulla saavuimme Vientianeen, josta matka Bangkokiin jatkui klo 15 minivanilla juna-asemalle. Joduimme maksamaan myös pienen maksun rajalla siitä,että saimme poistua maasta. Junalla ylitimme taas Laosin ja Thaimaan rajan ja saavuimme Thaimaan puolella olevalle asemalle. Siellä sitten taas kirjoiteltiin maahantuloilmoituksia. Koska meillä oli vain yksi kynä neljälle hengelle, olimme taas viimeisimpiä. Tällä kertaa se kannatti, koska tullivirkailija tuli meitä jo hoputtamaan. Hän huomasi Hannan passista viisumin ja kysyi opiskelemmeko täällä. Mikä saatuma, tullivirkailija oli kotoisin myös Rangsitista! Hän oli hyvin innoissaan ja selitti missä asuu. Kun pääsimme passiluukulle Hanna huomasi, että sai viisumiinsa leiman pitkälle eteen päin, vaikka piti saada maateitse vain 14 päivää. Hanna palasi kysymään menikö tämä nyt ihan oikein ja onko tämä voimasssa näin kauan. Leimaavan virkailijan takana istuva rangsitilainen virkailija vain hymyili ja sanoi "RANGSIT UNIVERSITY, RANGSIT UNIVERSITY". Selvä se sitten :) Vaihdoimme kotiin vievään yöjunaan, jossa oli tutut pehmeät sängyt. Yöllä oli taas superkylmä ja vaunut kolisivat hullunlailla. Viiden aikaan sunnuntai aamulla saavuttiin Rangsitin juna-asemalle, josta otettiin taksi kotiin. Ja kotona mentiin suihkuun! Yök reppureissaaminen on likaista. Huomasin, että mulla on lähes joka valokuvassa Laosista huivi päässä.... Auringon pistoksen varalta (likaisen tukan)...
Kotiin päästessä odotti yllätys. Ulko-ovi oli revitty listoineen auki. Olimme onneksi lukinneet myös portaikkoon vievän oven, jota ryöstäjät eivät olleet saaneet auki yrityksistä huolimatta. Eteisessä olleet läpsymme eivät olleet kelvanneet, joten pahiksille jäi tällä kertaa tyhjä arpa. Vaikka he olisivat päässee tästä seuraavasta ovesta sisään, olisi ollut vielä tehtävää, koska meillä on jokainen makuuhuoneen ovi vielä erikseen lukittuna. Ja mun huoneessa ei ole muuta vietävää, kuin mun alusvaatteita, koska oli tabletti, passi ja rahat mukana. Et ei turhaan kannata nähdä vaivaa. Landlord lupasi asentaa turvakamerat ulos, mutta katotaan saako se aikaiseksi. :) uusi jääkaappi saatiin vihdoin rikkimenneen tilalle, mutta tällä hetkellä talon wifi ei toimi. Siksi ei olla saatu viel ladatuu kuvia. :( mut tulossa kyllä on! :)
<3:lla Taku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti