Selvitin siis eurooppalaisen sivuilta sairaalan jossa olisi paras ortopedinen yksikkö. Voiton vei Piyavate Hospital. Enni lähti seuraksi jottei Hannan tarvinnut istua yksin noin tunnin taksimatkoja sairaalaan. Sairaalassa ensin oli rekisteröityminen, joka osoittautui hankalaksi koska jouduin asioimaan 3 eri muidun kanssa jotka puhuivat hyvin vaihtelevasti englantia.
.jpg)
No kun kaikki vakuutuspaperit oli kopioitu ja vihdoin saatu yhteisymmärrys miksi olin lääkärille tullut ohjattiin minut osastolle: Bone and joints institute. Siellä, niin kuin joka paikassa missä tapaat hoitohenkilökuntaa, otettiin paino, pituus ja verenpaine. Multa on tällä reissulla otettu verenpaine niin monta kertaa että mun käsi alkaa jo muokkautua siitä paineesta. :D
No kun vihdoin pääsin lääkärin vastaanotolle ei vastassa ollut mikään, Markku 56v "mun-ei-tarvii-miettiä-ulkonäköä-olen-lääkäri", vaan noin 25v ihan superkuumis lääkäri. Tosi kiva et tultiin näis urheilukamois :D... No hottis-lääkäri lähetti mut röntgeniin ja olin jo henkisesti valmistautunut että nyt täältä ei kyllä päästä pariin tuntiin mihinkään, mutta toisinkuin missään muualla, sairaaloissa tempo on kuin, kuin no en nyt keksi mitään nasevaa. Mutta siis noin minuutissa löysin itseni röntgenistä ja noin 5 minuutissa takaisin lääkärin huoneesta tutkimasta kuvia. No lääkäri jotain selitti että ei mitään pahaa mutta toi yks luu tossa on vähän liian ylhäällä et sen kuuluis olla täällä vähän alempaa. No in Finland we call that sijoiltaan, mut täällä se on niinku venähtänyt kai... No ei muuta kuin tukiside jalkaan ja tiskille hakemaan lääkkeitä.
Sitten olisi maksun vuoro. Mun vakuutuskortin takana siis lukee että tämän kortin haltijan lääkärilaskut voi suoraan lähettää alla olevaan osoitteeseen, mutta no eihän se täällä mitään merkitse. Paikalle kutsuttiin joku kansainvälinen koordinaattori selvittämään asiaa joka soitti jonnekkin ja ilmoitti että minun on maksettava lasku ja haettava se takaisin suomessa. Eli ei muutakuin Kiitos tuhannesti Eurooppalainen vakuutusyhtiö jonka kalliista vakuutuksesta on näköjään ihan sikana hyötyä.
No äidin pyynnöstä lähdin vielä metsästämään röntgen kuvia tai virallista diagnoosia jotta saisin sen suomeen jotta joku osaisi kertoa mikä jalassani oikeasti on. No kuvat löytyi ja lähtivät suomeen. Jalassa ei kuvien mukaan ole mitään ihmeellistä, onneksi. No seuraavalle viikolle varattiin kontrollikäynti.
No first of all, kyllä olin ottanut pukeutumisessa huomioon erinäisiä seikkoja :D . Jalka tuntuu jo vähän paremmalta enkä edes koko viikkoa syönyt enää kipulääkettäkään. Liikkuvuus on parantunut mutta koskettaessa nilkka edelleen kipeä. Lääkäri antoi liikkuvuusharjoitteita ja muita ohjeita. Joudun käyttämään vielä seuraavat 6vk:a jalkatukea ja jos jalka ei ole kokonaan parantunut ennen seuraavaa kontrollia niin joudun menemään magneettikuviin. On vielä siis täysin mahdollista että meikäläinen tulee juoksemaan kesän zombie runissa :D . Plan B on kuitenkin kehitteillä jolloin musta muovautuis kaikkien juoksijoiden kauhu, laahustaja-zombi :D :D
No Enni on paraikaa Koh Taolla snorklaamassa jonka mä joutusin skippaamaan koska mulla on jälleeeeeeeen noin tuhannen kerran tän reissun aikana ripali. Ei paljon 8tunnin bussimatka ja kaikkien saarien niin ihanat reikävessat houkuttaneet niin päätin jäädä kotiin. Olin myös jo valmistautunut lähtemään jälleen lääkärille hakemaan antibioottia kun ripsa 5pv:ää puski itsepintaisesti lävitseni imodiumista huolimatta. Nyt näyttää jälleen ehkä vähän helpottavan, thank god!!!
No ensiviikolla lähdetään taas aurinkoa ottamaan ja nauttimaa uudesta vuodesta 2057!!!
See ya later alligators!!!
<3:lla Tiku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti