Ensimmäinen koulupäivä

Tähän ikään päästyämme olemme jo monesti päässet aloittamaan uudessa koulussa. Ainahan ekaluokkalaista vähän jännittää ja mahan pohjassa kutisee. Onneksi meitä oli neljän suomalaisen sotajoukko yhdessä talsimassa kampuksen läpi kohti tuntematonta!

Ensimmäinen koulupäivä. Onneksi olimme hankkineet koulupuvut edellisenä päivänä, niin aamulla ei tarvinnut miettiä mitä pistää päälle. Vähän vedenkestävää ripsaria vaan ja menoks.

 Koulun kampusalue on suuri ja se sisältää monta rakennusta, suihkulähteitä, lukuisia ruokapaikkoja, urheilukenttiä ja sen läpi kulkee jopa oma bussi. Menimme Marielin ja Henkan kanssa International officeen kysymään mihin meidän tulee mennä ja meidät ohjattiin neljänteen kerrokseen. Siellä kuittasimme läsnäolomme ja  menimme luokkaan.

Yllättävän monella oli jo koulupuvut hankittuna, muttei kaikilla. Pian huomasimme, että taaksemme tuli istumaan rivi suomalaisia. He olivat kaikki Tampereelta. Esittelykierroksella kävi ilmi, että meitä suomalaisia on suurin osa! Noin puolet oli kokoaikaisia opiskelijoita ja jostain päin Aasiaa, ja puolet oli meitä vaihtareita, joista suurin osa suomalaisia. Muita maita oli esim. Saksa, Hollanti, Ruotsi ja Tanska.

Koulupäivä meni suhteellisen nopeasti. Aamupäivällä muutama opettaja esittäytyi ja piti puheita, käytiin läpi sääntöjä, jaettiin kurssiilmoittautumisia ja esiteltiin itsemme. Sen jälkeen tarjoiltiin ruoka ja päivän päätteeksi tehtiin kampukseen tutustumiskierros.

Koulun jälkeen otimme tamperelaisen tytön mukaamme ja lähdimme opastamaan häntä,  Henkkaa ja Marielia koulupukujen hankinnassa. Sen jälkeen kaikki tamperelaiset tulivat tsekkaamaa  meidän kämpän. Heillä ei ole vielä ollenkaan asuntoa ja etsivät viidestään. He eivät kuulemma edes tarvitse jokainen omaa huonetta, olivat olleet katsomassa yhden makkarin kämppää??? Kyllä meillä täällä on hyvät oltavat ja mikä helpotus, että ollaan löydetty jo kämppä!

Ilta vierähtikin sitten Marielin ja Henkan kanssa Future Parkin (läheinen ostoskeskus) Big C:ssä (jätti-Prisma). Ostimme niin paljon (tarpeellista!) tavaraa kämpille, ettemme mahtuneet enää yhteen taksiin! Onneksi taksien hinnat ovat täällä niin olemattoma, ettei edes tarkan-markan-naisen ( tiinaaaa, mums, terkkui) mieltä järkytä.

Pääsimme takseilla kotiovelle asti ja kannoimme tavarat kämpille. Kuten äiti on opettanut, Enni meni sisääntultaessa pesemään kädet. Nyt olikin sitten Ennin vuoro kiljua. JÄTTILÄISMÄINEN torakka tuijotti keskellä vessan lattiaa. Enni ja Hanna seurasivat vierestä, kun talon miehet (Henkka ja Mariel) pariskunnan sulavalla yhteispelilllä saalistivat otuksen. Karmiva tunne kuitenkin jäi painamaan, että tämä taisto ei ole vielä ohitse...

<3:lla Taku

P.S. Tiku lisää kuvia myöhemmin, sitten kun kone suostuu taas yhteistyöhön...