Koh Chang, Norsujen saari!

Eka "viikko" koulua takana joten on jo korkea aika vähän lomailla :D. Torstai aamuna oli herätyskello soimassa klo3.30 aamulla, jotta ehtisimme viiden bussiin ja kohti Koh Changia. Porukka oli tietysti super väsyneitä ja kaikki olivat varautuneet, että minivanissa voi sitten nukkua, matkaa satamaanhan oli noin 4 tuntia. Toisin kävi, kuskillamme oli rallikuskin vikaa ja matka meni hyvin vauhdikkaasti ja pomppuisasti. Vihdoin pääsimme vaihtamaan vanin tuktukiin, joka veisi meidät loppumatkan satamaan. Henkka ja Hanna saivat tarakkapaikat ja koska tämäkään kuski ei paljon liikennesäännöistä tai kuopista välittänyt niin vähän sitä jännitti, kun pyllyn alla viilsi kuumottava asfaltti. Onneksi olimme nopeasti satamassa, ja lyhyt lauttamatka kohti paratiisisaarta pääsi alkamaan.

Eka päivä saarella meni aurinkoa ottaessa rannalla, ja tietysti ilta muiden vaihtareiden kanssa juhliessa. Ensin oli etkot rannalla, josta väki siirtyi paikalliseen diskoon.

Seuraavana päivänä oli tiedossa huimia seikkailuja. Ensin menimme Henkan, Marielin ja Jarmon (vaihtari Tampereelta) kanssa vuokraamaan skootterit, joilla pääsisimme tutkimaan saarta. Kun kaikki röörit oli skoduista tarkastettu ja kuvattu niin matka alkoi. Henkka ja Mariel johtoparina, Hanna ja Enni seuraavana ja Jarmo omalla skodullaan ensi suunnaksi otettiin läheinen check point josta saatiinkin hienoja maisemakuvia ja tankattiin menopelit. 

 Seuraavana oli tiedossa norsuratsastusta, jota Enni oli odottanut kuin kuuta nousevaa kotoa lähdöstä saakka. Pysähdyimmekin paikkaan joka sijaitsi ihan tien vieressä. Hintaa tunnin ajelulle tuli 500 bahtia eli noin 12,5 euroa. Koska Hanna oli jo ennenkin kokeillut norsuajelua, Hanna pääsi ratsastamaan yksin kaikista suurimmalla norsulla, Enni ja Jarmo liittoituivat ja pariskunta oli tietenkin omassaan.  Kaikki ottivat tienkin kengät pois jalasta jotta pystyivät rapsuttelemaan norsun niskakarvoja. Hannan norsu poikkesi juomaan, jolloin muut viipottivat ohitse. Hanna yllättyi suuresti kuinka hellästi ohjaaja käsitteli norsuaan. Kun norsu joi ja purskutteli vettä ohjaaja vain nauroi vierestä :D . Kun jano oli sammutettu lähti norsu kohti tuttua reittiä, kuski ei noussutkaan kyytiin vaan jäi harjaamaan ja silittelemään norsun häntää. Hetken kuluttua Hanna kuuli "Bye Bye" ja kuski lähti omalle polulleen ja Hanna jäi yksin tallustamaan norsun kanssa :) Hetken siinä tuli mietittyä, että mitäs sitten jos tää nyt pillastuu, mutta norsu tallusteli nätisti eteenpäin pitäen samalla silmällä ohjaajaa, joka kulki 20 metrin päässä toisella polulla.

Noin puolessa välissä matkaa saavuimme peltoalueelle, jossa kasvoi puissa jonkin näköisiä hedelmiä, eikä aikaakaan kun loputkin kuskit hyppäsit alas norsun selästä ja kävivät hakemassa meille hedelmät. Hedelmät osoittautuivat greipeiksi (ovat muuten makeita täälläpäin maapalloa) ja kuorivat ne meille. Eipä paljon tuoreempia hedelmiä enää voi saada kuin suoraan puusta. Myös norsut innostuivat hedelmistä ja niin kaikki innokkaasti jakoivat omastaan myös muutaman palan omalle norsulleen. (Nämä on siis niitä kuvia kun yksi jos toinen roikkuu typerästi omalla penkillään ja yrittää ojentaa norsun kärsään palaa :) ). Ajelun jälkeen Hanna osti vielä omalle norsulleen ananas ja banaani korin.

Matkalaisille olikin tässä kohtaa jo tullut nälkä ja seuraavana suuntana olikin Henkan jo entuudestaan tuntema hyvä hampparipaikka (Hanna kirjoittaa oman bloggauksen täkäläisestä ruuasta ja miksi söimme 3 kertaa hamppareita ja olimme kerran pizzalla tämänkin reissun aikana). Tästä matka jatkui kohti saaren rantoja, ja yksi olikin ylitse muiden.

Kun saaren pohjoisosa oli tutkittu oli kello jo niin paljon että päätimme lähteä ajamaan kohti eteläkärkeä ja mustalaiskylää joka on rakennettu kokonaan veden päälle. Nyt ajaminenkin alkoi taas tuntua omalta kuskien mielestä ja kaasuakin uskalsi kääntää jo vähän reilummin (Äidit ja Iskät lukekaa: ajoimme max 40:ä :D ). Tähän väliin painotettakoon, että kaikilla oli kypärät ja vain kortilliset/kokeneet kyydittivät muita. Paljon krääsää tuli taas shopattua ja aika kuluikin nopeasti, auringon lasku jäi tänäkin iltana porukalta näkemättä.

Illalla oli taas tiedossa yhteistä ajanviettoa muiden vaihtareiden kanssa. Etkot muun porukan hirvittävillä kaislabungaloweilla (seinistä oikeasti tuuli läpi) ja porukka Enniä ja Marielia lukuunottamatta jatkoi rannalle bileisiin. Enni ja Mariel olivat siis kipeitä ja lähtivät nukkumaan. Hanna ja Henkka yrittävät bondata team turkua muuhun porukkaan, koska välillä tuntuu, että jäämme vähän ulkopuolisiksi. Rantabileet olivat hauskat ja kun porukka alkoi toden teolla villiintyä oli Hannan ja Henkan vuoro lähteä kotiin.

Day 3:

Hannan ja Henkan odottama kanoottiretkipäivä. Mariel oli edelleen aamulla todella kipeä ja päättikin jäädä hotellille nukkumaan ja parantelemaan itseään joten Enni, Hanna ja Henkka lähtivät kolmistaan matkaan. Tarkoituksena oli meloa Lonely Beachin lähellä sijaitseville 4:lle saarelle. Totuus valkeni nopeasti, emme todellakaan jaksaisi tässä merenkäynnissä meloa kaikille saarille. (Vanhemmille: merellä oli siis havaittavissa pieniä vaahtopäitä ja kanootille suuria maininkeja, luovimista tuli opeteltua). Ennillä oli pelastusliivit, Hannalla ja Henkalla vasta paluumatkalla merenkäynnin vähän villiintyessä. Ekalle saarelle (oli toisiksi kauimmainen) kesti meloa noin 45min-1h. Saari oli pieni ja täysin koskematon. Rannalla ei ollut hiekkaa vaan korallia. Koska emme olleet varautuneet niin rajuihin kiipeilyihin eikä meillä ollut kuin flipflopit jalassa, tutkiskelimme vain hetken rannan hienoja korallin palasia ja suuntasimme takaisin lähemmälle saarelle. Niin kuin todettu merenkäynti vähän koveni ja paluumatka oli rankka (huomenna tuntuisi lihaksissa, onneksi meitä on kolme melojaa). Kun saavuimme lähimmän saaren suojaan näimme hienoja kallio halkeamia, luolia ja mangroveja joita silmämääräisesti tutkimme ohi meloessamme. Pysähdyimme saarella rannalle hetkeksi lepäämään (kuvat Ennistä ja kookospähkinästä ja meistä roikkumassa puussa). Ranta kuitenkin oli tylsä edellisen jälkeen ja jatkoimmekin eteenpäin. Lähdimme melomaan takaisin kohti päärantaa, kun saavuimme "mantereen" suojaan pystyimme lopettamaan melomisen ja vaan ihailemaan maisemia, rapuja, merta ja nauttimaan auringosta. Kaikilla alkoi jo olla nälkä ja koska kellosta ei ollut tietoakaan päätimme lähteä kohti kotia. Palauttaessamme kanoottia yllätyimme että olimme olleet reissussa vain 3h, se oli tuntunut koko päivältä, mutta jäipähän aikaa muuhunkin.

Kun pääsimme hotellille oli aika käydä suihkussa, iholla näkyi valkoinen suola kerros joka kutitti. Nyt syömään! Hanna ja Henkka päättivät mätätä kunnolla hamppariateriat extra pihvillä ja extra juustolla (210 bahtia eli noin 5 e, sisältäen juoman) ja Hanna, yllätys yllätys oli ekana valmis ja rääppi loppuja vielä muidenkin lautasilta.

Tänään emme jaksaisi enää lähteä bailaamaan muiden mukana vaan päätimme suunnata katsomaan auringon laskua hienoon paikkaan josta olimme saaneet paikallisilta vihiä. Saimme katsoa auringonlaskua riippumatoissa juoden olutta ja kokista, kuunnellen live dj:n remixejä, Hanna ja Mariel olisivatkin voineet jäädä sinne loppuelämäkseen. Tunnelma oli huikea! Nyt olimme paratiisissa.

Tästä jatkoimme kohti katukojuja jos jotain kivaa vielä löytyisi ennen seuraavan päivän kotiin lähtöä. Ja löytyihän sieltä :) . Enni sai myös tuntea nahoissaan miltä tuntuu kun syytetään varkaaksi. Olimme aikaisemmin käyneet sovittamassa mekkoa jonka jätimme vielä odottamaan että kierrämme loput kojut. Kun tulimme 5 min päästä takaisin lähelle kojua tuli myyjä kiukkuisena ulos ja repi Ennin liikkeeseen; "missä on mekko jota sovitit?!?" Enni kävi tiukat keskustelut minkä väristä mekkoa oli sovitettu ja missä se on, kaikki ratkesi henkarin ollessa eritavalla :D. No jäi mekko kyllä sieltä paikasta ostamatta mutta onneksi lopulta löytyi uusi, ehkä jopa parempi.

Viimeinen aamu ja viimeisen kerran american brekfast, kyllä, Hanna söi kaikkina aamuina pekonia, makkaraa, kananmunaa ja paahtiksia. Ennillä vähän rennompi linja, mysliä ja joqurttia. Check out olisi parin tunnin päästä joten eikun pakkaamaan.

Paluumatka sujui ongelmitta. Lautan mantereen päässä varasimme minivanin suoraan bangkokin bussiasemalle josta olimme lähteneetkin. Jännistystä matkaan toi kun tajusimme bangkokin päässä olevamme aivan keskustassa, keskellä mellakka-aluetta. Hetken mietimme että mitä me täällä teemme, mutta kyydistä jäi porukkaa ihan alueen keskelle. Kävimme siis tsekkaamassa Victory Monumentin jossa oli edellisenä iltana räjähtänyt kranaatti. Tunnelma oli kuitenkin todella rauhallinen eikä paikkallisia näyttänyt kiinnostavan tippaakaan että olimme siellä.

Kotiin oli ihana palata ja Hanna keittikin itselleen heti makaronia, ketsupilla ja tonnikalalla. :D

<3:lla Tiku