Hannalla on jo totaalisesti palanut käämit paikalliseen ruokaan (oli jo ekan 2vk jälkeen). Kaikki ruokaisena ja motolla "elän syödäkseni" aasia on vihoviimeinen paikka elää. Ruokaa on kolmenlaista:
1) Kaikki maistuu samalta ja mikään ei maistu miltään
2) Sisäelimiä korventavaa chili liemessä keitettyä tavaraa joka ei vaan sovellu länsimaalaisille
3) Muutoin limaista (varsinkin 3cm leveä läpinäkyvä nuudeli, lempinimeltään "suolistettu lapamato"
Yleensäkin tilaaminen on täysin arpapeliä. Koskaan ei tiedä mitä lautasella oikeasti on ja missä muodossa.
(Kuvat yläpuolella) Vaikka lasinuudelit näyttivät epäilyttäviltä, tämä on yksi harvoista annoksista joka on ollut hyvää :) Ikävä kyllä kyseinen annos oli vaihtarikaveri Luis:in .
Riisiä, ituja ja 2 palaa possua.
Nämä nyt aina kelpaa katukeittiöstä, tulisuusaste vaihtelee :D
Hanna ei alunperinkään ole ollut aasialaisten keittiöiden ihailija joten tuska on kova. Big C:n (paikallisen prisman) makaroni ja tonnikala hyllyt on tyhjennetty ja ketsuppia ostettu. Paahtoleipää menee ihan sikana, ja juusto ja kinkku ovat todella kallista tavaraa. Muutoinkin kaikki mihin voisi liittää sanan proteiini kuuluu kalliiden raaka-aineiden piiriin eikä niitä näin ollen ihan joka päivä voi mässätä. Tässä omat ruokahyllyt ja keittiökuvia.
Hannan
Ennin
Mariel hääräämässä keittiössä
Onneksi kaikista kauppakeskuksista löytyy Mac Donalds, KFC (friteerattua kanaa -mesta) ja Pizza Company. Mäkkärillä ja Pizza Companylla on lisäksi myös kotiinkuljetukset.
Annos maksoi 150 bahtia isoilla ranuilla ja colalla eli noin 3e.
Reissatessa saarilla on onneksi mahdollista saada tuoreita mereneläviä. Grillattu kala, rapu tai jalmari-kalmari maistuu aina, ja tietenkin turistipaikoissa voi aina tilata ranskalaisia :D
Koulun canttiinissa on tiskejä jossa voi koota mieleisensä annoksen kaikista mahdollisista raaka-aineista, täältä Hannakin on löytänyt ruokaa. Täällä on tarjolla myös makaronia :D
Plan B on onneksi aina tuttu ja turvallinen kuppi nuudeli seven elevenistä :D Hintaa yhdellä kuppinuudeliannoksella on noin 23 bahtia eli ei mitään (olemme vetäneet rajan että 20 bahtia ei ole mitään) mutta äkkiä laskettuna noin 60 centtiä.
Paikalliset kakut ovat kyllä löytäneet tiensä Hannan sydämeen. Kakut eivät ole mitenkään supermakeita ja Enni heittikin jo vitsiä että häneltä kakkupalat olisivat kyllä menneet vaihtoon :D
Kakkuja saa ostettua joka kadunkulmauksesta ja palat ovat toinen toistaan paremman näköisiä. Tescossa (myös paikallinen prisma) on kaksi pöydällistä toinen toistaan mehevämmän näköisiä muffineja, donitseja ja muita suolaisia/makeita herkkuja. Tarjotin käteen ja valitsemaan :D
Täytyy myöskin mainita että täällä ei noi sokerikuorrutteet ole mitään värjättyjä vaan oikeesti maistuukin siltä millä se on tehty.
Ennikin on päässyt kokeilemaan omia rajojaan, tässä kuvia kalaravintolasta jossa Ennin ruoassa oli rapuja :D Ja todiste että Enni on maistanut matkalla Jalmari-kalmaria :D
Olemme myös nauttineet jääkahveista :D
Ja Ennihän otti yhdeksi kurssiksi thai keittiön joten tässä ensimmäisen tunnin saldo:
<3:lla Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti