Anna ja Ville aloittivat kolmannen päivän Laosissa aamulenkillä, mutta me Hannan kanssa heräsimme vasta aamiaiselle. A&V olivat siihen mennessä jo käyneet lenkillä, suihkussa ja liittyivät seuraamme tuoreet fruit shaket käsissään. Check-out oli jo klo 11, joten oli pian palattava huoneeseen ja pakata kamat kasaan. Saimme onneksi jättää rinkat hotellille säilytykseen, joten ei tarvinnut koko päivää perässä kannella.
Otimme tuktukin hotellimme edestä ja lähdimme kohti Buddha Parkia. Matka kesti noin tunnin ja tie ei ollut koko matkaa päällystettyä, joten hiekka pöllyi ja auto pomppi. Perillä kuski jäi makoilemaan riippumattoonsa siksi aikaa kun menimme puistoon.
Buddha Park oli pienempi kuin olin kuvitellut, mutta patsaita oli kyllä paljon ja ne olivat hienoja. Yhteen sokkeiloiseen 'patsaaseen'/rakennelmaan pääsi sisällekin, joka oli täynnä pienempiä patsaita. Kuvasimme ja matkimme patsaita hiki valuen, koska päivä oli taas todella kuuma! Siksi kotimatkalla kaikki taisivatkin olla jo ihan nuutuneita.
Ruokapaikan valitseminen tuntuu olevan aina yhtä vaikeaa, reissaasi sitten kenen tahansa kanssa. Tällä kertaa päädyimme PizzaaCompanyyn, jossa tytöt söivät salaatit ja Viltsu odotti vuoroaanläheiseen kebabilaan. Salaatteja ei paljon muualla olla uskallettu syödä ja PizzaCompanyssa ne ovat todella hyviäkin. Ja jälkkäriksi käytiin hakemassa tietenkin fruit shaket.
Suunnittelimme tulevaa matkaa Luan Prabangiin (olimme jo luopuneet Vang Viengin tubingistä, koska se on nykyään kai laitonta) ja loppuviikon järjestelyjä, kun lentolippuja selaillessa tajusin, ettemme ylitä kotimatkalla Laosin ja Thaimaan rajaa lentäen, vaan junalla! Olimme kyllä ostaneet lentoliput Vientiane-Bangkok, mutta bussi kuljettaa meidät juna-asemalle, joks vie rajan yli Thaimaan puolelle lentokentälle. Ei muuten ongelmaa, mutta maateitse rajan ylittäessä viisumimme on voimassa vain 14 päivää, kun lentäen saa 90 päivän leiman. No, ei ongelmaa. Meidät täytyy sitten Hanna kanssa vaan tehdä uusi 'ulkomaanmatka' parin viikon sisään. Ja sitten tuli se viimeinen niitti. Huomasin, että paluulentomme olin vasta maanataina eikä sunnuntai aamulla. Kaikki suunnitelmat Laosin suhteen ja viimeisten yhteiset päivien A&V kanssa menisi uusiksi! Tuli sellainen olo, että EI, haluan pois Laosista mahdollisimman pian. On vielä niin paljon näytettävää A&V:lle kotikulmilla! Kaikki tuntuivat olevan samoilla linjoilla, joten päätimme panostaa ja ostimme lauantai illalle junaliput Bangkokiin. Lentolippujen rahat oli menetetty, mutta se on 'vain rahaa', tärkeämpänä on hyvä mieli ja onnistuneet yhteiset päivät.
Mieltä pahoitti vähän vielä lisää, bussiasemalla, kun kuski ilmoitti, että seuraava bussi Luang Prabangiin lähtisi 1,5h päästä. Sanoin, että meillä on hotellin kautta ennaltaostetut liput tunnin aikaisempaan bussiin. Kuski sanoi, että bussi on jo lähtenyt koska se tuli täyteen. Nice. Näinhän sen kuuluikin mennä. Tilannetta ei auttanut Villen huonovointisuus ja maksullinen ja tulviva vessa.
Omat murheet unohtuivat hetkeksi, kun mukava jenkki tyttö, nimeltä Tory, istuutui seuraamme jutustelemaan. Juttelimme niitä näitä reissaamisesta yksin, naisena ja noin ylipäätään. Hän on ollut reissun päällä jo 1,5 vuotta ja aloittanut kiertämällä Afrikkaa. Nyt hän asustaa Pohjois-Thaimaassa, jossain kylässä ja on palaamassa kotiin muutaman kuukauden kuluttua, koska ainoa mitä hän ikävöi, on hänen perheensä. Mutta kyllä Tory kuulemma lähtee vielä pian reissun päälle. :)
Yöbussi oli jotain, mitä en osannut odottaa. Ensinnäkin se oli hyvin siisti! Lattia oli kauttaaltaan pehmustettua ja kengät piti ottaa pois jo ulkopuolella. Sänkyjä oli kolmessa rivissä ja kahdessa kerroksessa ja meidät kaikkien neljän paikat olivat yläpedeissä. Sänky oli niin kapea, ettei mun länsimaalainen takapuoleni, eikä Viltsun länsimaalaiset hartiat meinanneet mahtua sängyn sisäpuolelle. Ja jokaisella meillä taisi olla vähän ongelmaa jalkojen pituudenkin kanssa. Ensin ajattelin, että turvavyö on turha, koska se ahdistaa jos haluu nukkuessa kääntyä, mutta pian huomasin sen olevan välttämätön. Muuten olisin oikeasti tippunnut sieltä! Meillä oli Annan kanssa vielä keskipaikat, eli ei kummallakaan puolella tukea. Eipä siinä paljoa tullut nukuttua, kun kuski piti itseään hereillä paikallisella bilemusiikillaan ja kuljimme pitkin TODELLA mutkaisia ja jyrkkiä vuoristoteitä. Paine otti jopa korviin, eikä voinut edes blogia kirjoittaa, koska tuli paha olo heti(vaikkei muhun yleensä vaikuta). Bussissa oli vessa, mutta kukaan meistä ei uskaltautunut sitä kokeilemaan. Vessan ovessa luki "allow pee, not poop", toivottavasti kaikki muutkin pitäytyvät tässä ohjeennuorassa.Yksi pissapysähdys tällä 11h matkalla oli ja se oli tietenkin reikä lattiassa menetelmällä. Se kyllä rupeaa sujumaan jo yllättävn hyvin, en edes pissi enää omille kengilleni! Pysähdyksellä myös sai bussilipulla yöpalaksi sipsipussin, mutta valitsin omani väärin. Siinäkin oli prkn lemongrassia, mitä ne tunkee täällä joka paikkaan! No matka jatkui ja väsymys jo painoi, joten sain nukuttua ehkä jo jopa vartin mittaisia pätkiä. Ikkunoista ei liiemmin uskaltanut ulos katsoa, koska tie oli kapea ja pudotustakin välillä oli. Haikeudella muistelin mukavaa yöjunaa ja sen pehmeää, ihanaa ja tilavaa sänkyä.
<3:lla Taku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti