Ensimmäisiä tunnelmia Laosissa

Maataan Hannan kanssa tällä hetkellä Laosin pääkaupungin Vientianeen hotellissa, yllättävän puhtailla lakanoilla. Annalla ja Villellä on oma huone kahta kerrosta alempana. Tultiin just syömästä ja nyt on raukee olo. Kipejä jokaisella on taskussaan reilu miljoona ja päässälaskutaidoilla ois täällä tarvetta. Kuvia ei tällä viikolla pystytä lisäilee kun ei oo läppäriä mukana, mut tehdään sit VAIN kuva päivitykset reissun jälkeen.

Eilen sunnuntaina lähdettiin rinkat selässä hyvissä ajoin kohti Bangkokin päärautatieasemaa. Koska ruuhkat kaupungissa ovat täysin arvaamattomat, ja oli kivaa esitellä Annalle ja Villelle myös vähän keskustaa, päätimme käyttää Skytrainia. Ensin otimme taksin Mo Chitin asemalle, josta hyppäsimme Skytrainiin. Paikalliset kutsuvat Skytrainia BTS:ksi, se on kuin metro, mutta kulkee kaupungin yläpuolella ja on yllättävän helppokäyttöinen! Tälläinen maalaisturkulainenkin on oppinut sitä käyttämään! Vaihdoimme Siamin asemalla Skytrainia seuraavaan, jolla pääsimme asemalle, jolta oli pääsy metroon. A&V saivat myös pienen kosketuksen Bangkokin mellakoihin, kun katselimme kaukaa Skytrainin ikkunoista. Metrolla sitten pääsimme suoraa Bangkokin päärautatie asemalle. Helppoa, eikö?

Olimme asemalla jo tuntia ennen, joten oli mukavasti aikaa vielä käydä syömässä ja ostaa vähän eväitä. Myös juna-asemalla, kuten myös lentoasemalla ja muissa julkisissa kulkuvälineissä, munkeille on varattu omat penkit. Olen keskustellut munkeista paikallisen tytön kanssa, koska Hanna syyllisti mua kun sanoin kerran yhtä munkkia hyvännäköiseksi. Mew kertoi, että kuka tahansa voi ryhtyä munkiksi, minkä ikäisenä vain, koska se tuo hyvää onnea koko perheelle. Voi myös lopettaa munkkina olemisen, jonka jälkeen voi saada vaimon js lapsia. (Nii Hanna! Ei ois välttämättä ollu tuhoontuomittu suhde!;P)

Junalaiturit olivat kuin Harry Potterista. Hanna yrittikin juoksennella seinien läpi, kokeillen josko jostain pääsisi laiturille 9 3/4(vai mikä se siinä Potterissa onkaan). Meillä oli junassa makuupaikat, koska matka kestäisi 12h. Olimme toisessa luokassa, joten meillä ei ollut omia ns hyttejä ((paitsi ville :D (=Ville Hytti)) vaan jokaisen sängyn eteen sai vedettyä verhon. Sängyt olivat iiiiiiihanan pehmeitä, varsinkin verraten meidän nahkahirvityksiin kotona Rangsitissa. Juna heilui raiteilla villisti. Siihen kyllä tottui, mutta välillä tuntui, että tulee kohta jopa paha olo ja nukkumista häiritsi, kun kroppa heilui laidalta toiselle. Vaikka yleensä olen hyväuninen ja pystyn nukkumaan matkustaessa, oli tuo junayö rankka ja uni katkonaista. Ja nukuimme kaikki pitkät vaatteet päällä ja villasukat jalassa! Ilmastointi oli taas JÄÄTÄVÄ!

Jokainen nukkui miten nukkui ja kahdeksalta aamulla saavuimme Nongkhaihin. Sieltä ostimme jatkojunaan liput 20 bahtilla (vaihtoehtona 300b ja Vientianeen asti, mutta päätimme olla seikkailumielellä ja hommata itse jatokyydit). Juna-asemalla katsottiin passit, koska tällä 15min matkalla ylitimme Ystävyyden sillan, jonka puolivälissä oli Laosin ja Thaimaan raja. Seuraavalla juna-asemalla ostimme sitten viisumit (1500b) ja koitimme jakaa kuljetusta Vientianeen muutaman muun reissaajan kanssa, mutta ahneet kuskit halusivat meidät eri autoon. No maksoimme taksista jokainen 100b, eli oli halvempaa kuin olisi ostanut 300b valmismatkan(nyt 120b yhteensä), ja vaivaa ei ollut ollenkaan.

Taksi jätti meidät Vientianen keskustaan, joka ei mielestäni näyttänyt keskustalta. Ehkä Bangkokin jälkeen monikaan pääkaupunki ei näytä enää tarpeeksi isolta :) Näimme heti rahanvaihtopisteen ja menimme vaihtamaan bahteja kipeiksi. Se olikin mukava vaihto, koska meistä tuli miljonäärejä yhdessä hetkessä. 1€=n.11 000kip. Kyllä rahavyö nyt pullotti housujen sisällä.

Rikkaina ja nälkäisinä länkkäreinä menimme heti seuraavaan paikkaan syömään 35 000kipin aamiaiset. Ja oli paras aamiainen tähän mennessä! Okei, johtui myös ehkä järkyttävästä nälästä, mutta tilasimme ihanaa patonkia ja croissantteja voilla ja mansikkahillolla. Ja parasta kahvia tähän mennessä! Laos on ollut Ranskan siirtomaa, joka näkyy ruokakulttuurissa. Oltiin oltu maassa noin tunnin, kun Anna huomautti, että katukojut, joissa Thaimaassa myydään tuoreita hedelmiä, ovat täällä täynnä patonkeja!(?) Ja hyvä kahvikin on sieltä peräisin. Itse en olisi varmasti edes huomannut, mutta täällä on myös saman puoleinen liikenne kuin Suomessa(oliko se nyt oikea vai vasen, oon niin sekaisin. En varmaa osaa edes ajaa autoa kun tuun takas) Katukuvassa näkyy paljon ranskalaistyyppisiä kahviloita ja täällä myydään viiniä PALJON enemmän kuin Thaimaassa. Ja siideri mainoskin nähtiin!

Hotellia ei oltu etukäteen varattu, mutta samalta kadulta löytyi hyvänhintainen ja saimme nähdäkin huoneet etukäteen. A&V saivat oman(vähän isomman) huoneen ja me oman. Otimme kaksi yötä, koska sen jälkeisistä suunnitelmista ei ollut vielä tietoa.

 Pienen lepi tauon jälkeen lähdimme kiertelemään. Päivä oli hyvin pilvinen ja rupean vähän huolestumaan ruskettuvatko A&V täällä tarpeeksi.. Oranssi kaapuisia munkkeja näkyi paljon kaduilla. Kävelimme joen rantaan, jonka toisella puolella näkyi Thaimaa. Anna kysyi, onko tämä nyt sellaista aluetta, johon ei saa lähteä seikkailemaan. Laosissa ei saa lähteä yksin tarpomaan tuntemattomalle alueelle, koska Vietnamin sodan aikana Yhdysvallat kippasivat Laosiin yli kaksi miljoonaa tonnia räjähtämättömiä pommeja ja ammuksia, joihin vielä nykyäänkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa. Ja tiesittekö, että Laos on yksi maailman viidestä kommunistisesta valtiosta? Nii-in, wikipedia-läksyt on tehty...

Koska kenelläkään ei ollut kauheesti suuntaa mihin mennä, otimme tunnin tuktuk-kierrosajelun. Setä kierrätti meitä kaikilla turistipaikoilla, joka olikin hyvä, koska huomiseksi suunnittelimme turistipyöräilyä ja nyt löydämme paikat helpommin. Tänään meillä ei myöskään ollut pitkiä vaatteita mukana, joten emme olisi päässeet temppeleihin sisään. Kierroksen jälkeen menimme syömään siistin näköiseen paikkaan, josta löytyi monikansallista ruokaa. Itse söin burgerin. Ai niin, Madventures-kirjasta luettua: täällä kuuluu maistaa ankan sikiötä. Ja kaikille tiedoksi: Viltsu on luvannut maistaa jos sellaista tulee vastaan!

Illalla menimme vielä markkinoille kiertämään. Todella samantyyppinen meininki kuin Thaimaassakin, mutta hinnoissa muutama nolla enemmän. Huomaan välillä kääntäväni hintoja euroiksi, mutta myös usein bahteiksi, jotta on helpompi vertailla! Viltsu osti jo hienon beerlao-paidan mäkin haluan sellaisen vielä!

Matkalla kotiin, kävelimme ison tien vartta pitkin, kun kulmalla siistin näköinen paikallinen otti kontaktia. Hän kyseli haluaisimmeko marihuanaa. Läksyt tehneenä, tiesimme, että huumeisiin sekaantuessa täällä voi saada jopa KUOLEMANTUOMION. Eipä meidän porukasta kyllä kukaan olisi muutenkaan ollut kiinnostunut. Miehen mentyä, tarkistimme vielä ettei mitään oltu laitettu taskuihin tai laukkuun, näistäkin tarinoista ollaan luettu.

Chang ja Singha saa jäädä, koska Beerlao on hyväää! Joimme tumma ja vaaleaa, ja molemmat toimii! Kävimme siis kotimatkalla vielä pikkusnackseillä ja ottamassa muutamat oluet. Olut maksaa "hienossa" ravintolassa euron, joka on enemmän kuin Coca-cola.. Mut Coca-cola on kyl silti paremman makuista (t:cola-enni)

<3:lla Taku