Yhteistuumin päätettiin, että viimeisestä päivästä tehdän loistava! Niinpä varattiin edellisenä päivänä itsellemme hupipäivä;norsuja ja vesiputous. Minivan tuli hakemaan meidät guesthouseltamme ja samaan kyytin hyppäsi neljä muutakin länkkäriä. Matka tuntui pitkältä ja luola-tieviittojen perusteella pelkäsimme joutuvamme uudestaan Buddha Cavelle, joka oli edellisenä päivänä ollut suuri pettymys. Näin ei onneksi käynyt, koska vuoristoisen tien päässä vihdoin näkyi ronsuja! Norsuja oli vain kolme isoa ja yksi vauva-norsu, joten opas kysyi "who wants to sit in the front?". Hanna ja Viltsu viittasivat heti. Hanna vanhana norsunkävijänä tiesi mihin joutuu, mutta Viltsulle taisi tulla yllättyksenä, kun me Annan kanssa istuttiin norsun kyytiin koriosuuteen ja Viltsulle osoitettiin paikkaa norsun niskassa. Ilman mitään tukea.
Tuntui jännältä kun kyydissä ei ollut ohjaajaa, vaan ne kävelivät 'jossain maassa', meidän norsu meni etunenässä ja Viltsu oli siis meidän ohjastaja. Meidän norsu taisi myös olla äippä, koska vauva-norsu, jonka kyydissä istui yksi ohjaaja, kulki koko ajan perässämme. Norsukulkueemme meni pienen kylän läpi ja pienen, mutta todella jyrkän, metsäosuuden läpi rannalle. Oli hienoa kuinka hyvin norsut tottelivat ohjaajien käskyjä, meidän norsu osasi oikean ja vasemmankin! Kaikki norsut kahlasivat matalikkoon, jossa sitten poseerattiin ja otettiin kuvia. Paitsi, että kolme isoa norsua ei tainnut kaikki olla kamuja. En tiennyt , että norsut voivat MURISTA??!! No nämä ainakin ja töräyttelivät oikein kunnolla! Kaikki ohjaajat vain naureskelivat maassa ja kuvasivat meitä. Paluumatka meni hiekkarannan lävitse ja norsufarmille oli noustava taas TODELLA jyrkkä mäki. Iso norsu meni ensimmäisenä, jonka perässä tuli vauva ohjaajan kanssa. Norsut eivät tunne käytöstapoja, sillä ensimmäisenä oleva norsu pieraisi kaksi kertaa oikein kuuluvasti. Harmiksi vauva-norsun ohjaaja sattui tulemaan aivan 'perästä' ja oli sopivasti juuri oikealla korkeudella. Viltsun mielestä tämä oli koko Laosin reissun kohokohta.
Tunnin norsuajelun jälkeen oli vielä vuorossa ronsujen kanssa uiskentelua. Biksut päälle ja rantaan. Norsut käskettiin maahan (samalla tavalla kuin koirat) ja kiipesimme pareittain kyytiin. Tällä kertaa norsulla ei ollut mitään varusteita vaan istuimme niskassa ja pitelimme norsun karheasta päästä kiinni. Norsut kävelivät suoraan Mekong jokeen. Yhtäkkiä mun ja Hannan norsu pillastui ja ravisti päätään niin rajusti, että putosimme molemmat veteen. Uin paniikissa äkkiä rantaan ennen kuin virta ehtii napata. Kun sain jalat pohjaan, huomasin, että kaikki nauroivat ja huusivat 'uudestaan'. Norsu-uinnissa kyse olikin NORSURODEOSTA. Sitten vaan uusiksi selkään istumaan, kunnes ohjaaja taputti norsun pyllyä takanamme, jolloin se rupesi ravistamaa päätään rajusti. Ja alas tultiin ja nopeasti. Norsu myös sukelsi käskystä veden alle, niin että jäimme juuri ja juuri pinnalle, kun norsun pää oli veden alla täysin. Oli NIIN KIVAA, vaikka vähän pelottavaa.
Norsufarmilla saimme vielä hyvää laolaista ruokaa, ennen kuin matka jatkui kohti vesiputousta. Matka oli taas pitkä ja suljin jopa silmätkin hetkeksi. Mutta odotus kannatti! Kävelimme viidakon keskellä olevalle, suurelle, kauniille vesiputoukselle, joka jatkui pieninä putouksina alas päin, kauniina portaina. Suurimmalla putouksella otimme vain kuvia, mutta alas päin kävellessä löytyi paikka, jossa oli paljon ihmisiä uimassa ja osa hyppi kiellekkeeltä alas. Ei kun biksut taas esiin ja hyppimään. Vesi oli jäätävää, mutta ei haitannut. Ympäristö oli niin ihana, ettei Hannan jalkaa imevä kalakaan haitannut! Paljoa. Oli myös todella mukavaa, kun seisoimme porukalla kuivattelemassa bikineissämme ja japanilaiset, keski-ikäiset miehet kuvasivat meitä innokkaan häpeilemättömästi. Kaiken kaikkiaan päivä oli AIVAN LOISTAVA.
Paluu kotiin päin alkoi siis perjantai illalla yöbussilla. Täällä kertaa bussi oli täynnä parisänkyjä. Olisi ollut mielenkiintoista saada vierustoverikseen joku täysin tuntematon, mutta tällä kertää jouduin tyytymään Hannaan. Lauantai aamulla saavuimme Vientianeen, josta matka Bangkokiin jatkui klo 15 minivanilla juna-asemalle. Joduimme maksamaan myös pienen maksun rajalla siitä,että saimme poistua maasta. Junalla ylitimme taas Laosin ja Thaimaan rajan ja saavuimme Thaimaan puolella olevalle asemalle. Siellä sitten taas kirjoiteltiin maahantuloilmoituksia. Koska meillä oli vain yksi kynä neljälle hengelle, olimme taas viimeisimpiä. Tällä kertaa se kannatti, koska tullivirkailija tuli meitä jo hoputtamaan. Hän huomasi Hannan passista viisumin ja kysyi opiskelemmeko täällä. Mikä saatuma, tullivirkailija oli kotoisin myös Rangsitista! Hän oli hyvin innoissaan ja selitti missä asuu. Kun pääsimme passiluukulle Hanna huomasi, että sai viisumiinsa leiman pitkälle eteen päin, vaikka piti saada maateitse vain 14 päivää. Hanna palasi kysymään menikö tämä nyt ihan oikein ja onko tämä voimasssa näin kauan. Leimaavan virkailijan takana istuva rangsitilainen virkailija vain hymyili ja sanoi "RANGSIT UNIVERSITY, RANGSIT UNIVERSITY". Selvä se sitten :) Vaihdoimme kotiin vievään yöjunaan, jossa oli tutut pehmeät sängyt. Yöllä oli taas superkylmä ja vaunut kolisivat hullunlailla. Viiden aikaan sunnuntai aamulla saavuttiin Rangsitin juna-asemalle, josta otettiin taksi kotiin. Ja kotona mentiin suihkuun! Yök reppureissaaminen on likaista. Huomasin, että mulla on lähes joka valokuvassa Laosista huivi päässä.... Auringon pistoksen varalta (likaisen tukan)...
Kotiin päästessä odotti yllätys. Ulko-ovi oli revitty listoineen auki. Olimme onneksi lukinneet myös portaikkoon vievän oven, jota ryöstäjät eivät olleet saaneet auki yrityksistä huolimatta. Eteisessä olleet läpsymme eivät olleet kelvanneet, joten pahiksille jäi tällä kertaa tyhjä arpa. Vaikka he olisivat päässee tästä seuraavasta ovesta sisään, olisi ollut vielä tehtävää, koska meillä on jokainen makuuhuoneen ovi vielä erikseen lukittuna. Ja mun huoneessa ei ole muuta vietävää, kuin mun alusvaatteita, koska oli tabletti, passi ja rahat mukana. Et ei turhaan kannata nähdä vaivaa. Landlord lupasi asentaa turvakamerat ulos, mutta katotaan saako se aikaiseksi. :) uusi jääkaappi saatiin vihdoin rikkimenneen tilalle, mutta tällä hetkellä talon wifi ei toimi. Siksi ei olla saatu viel ladatuu kuvia. :( mut tulossa kyllä on! :)
<3:lla Taku
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Sukelluskurssi Koh Taolla
Koh Tao saari tunnetaan hyvin sukeltajien mekkana Thaimaassa. Saarta ympäröi kristallin kirkkaat ja ihanan lämpimät vedet. Lähdin matkaan vaihtarikaveri Ollin kanssa. Reissumme lähti liikkeelle n. 9h bussimatkalla jonka jälkeen löysimme itsemme aamu kuudelta Chumptonin juna-asemalta jossa odotimme kuljetusta lautalle. Lauttamatka kesti 3-4h (en ole aivan varma koska nukuin koko matkan) jonka jälkeen saavuimme Taolle.
Tarkoituksena oli aloittaa kurssi seuraavana päivänä mutta paikan päällä meiltä kysyttiin että haluammeko päästä jo samana päivänä aloittamaan kurssin. No mikäs siinä, eikun sohvalle istumaan ja kuuntelemaan tunnin selostus mitä kamat sisältävät, miten ne puetaan, mitä niillä tehdään ja muutamia yleisiä turvallisuusohjeita. Tunnin jälkeen pää oli aivan pyörällä ja hetken joutuikin kääntämään infoa päässä suomeksi varmistaakseen että kaikki meni perille. Lähdimme syömään lounasta ennen ensimmäistä sukellusta.
Muutaman tunnin päästä olikin sitten aika heittää sukelluskassi olalle ja hypätään longtailiin joka veisi meidät isommalle veneelle. Sukellusryhmäämme kuului ohjaaja Judith jolla oli 17vuoden kokemus sukeltamisesta, Olli ja Minä, Bruno Argentiinasta ja **** Ranskasta. Veneellä koittikin nopeasti todellisuus, ohjaaja käski kaikki laittamaan kamat kasaan sukellusta varten ja vetämään märkäpuvut niskaan. Hetken siinä pyörittiin peukalo keskellä kämmentä ja pohdittiin yhdessä poikien kanssa mietittiin että mitenkäs nää kaikki letkut ja härpäkkeet pitikään laittaa. Loppupeleissä kamojen kasaus olikin ihan superhelppoa :) Kun kamat oli saatu kuntoon ja niskaan oli aika tehdä ekat bodycheckit omalle divebuddylle jossa toinen siis tupla tarkistaa että kaikki toimii ja on oikein liitettynä. Tarkastuksen jälkeen oli sitten aika hypätä veteen, eikun toinen käsi maskille ja toinen painovyölle ja isolla askeleella veteen :D Ensin harjoiteltiin pysymään pinnalla pystyssä, tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi kun omat liivit ovat täynnä ilmaa ja selässä täysi happipullo. Ensimmäisenä suunnattiin matalikkoon (n. 2metrin syvyyteen) jossa oli tarkoituksena että jokainen pääsee pohjaan polvilleen ja pysyy siellä, jälleen yllättävän vaikeaa kun aallokko ja virtauksen vievät ympärillä mihin sattuu. Näkyvyys todettiin aika huonoksi ja vetäjä päätti että siirrytään vähän syvemmälle niin virtauksen eivät pyörittäisi pohjahiekkaa samalla tavalla. Löysimmekin itsemme 6 metrin syvyydestä jälleen polvillaan pohjasta. Oli aika harjoitella skillsejä (taitoja). Ensimmäinen taito joka meidän pitäisi osata (pohjassa paikallaan pysymisen lisäksi :D ) olisi regulaattorin (se mikä on suussa ja minkä avulla hengitetään) poisto suusta ja takaisin laitto kahdella eri tyylillä. Tämä oli helppoa. Taito numero 2: Maskin tyhjentäminen vedestä. Maskiin päästetään vähän vettä ja se poistetaan puhaltamalla ilmaa nenästä ulos. Tämäkään ei ollut vaikeaa. Taito 3: regulaattorin poisto suusta, sen vapauttaminen ja löytäminen uudestaan. Jälleen helppoa. Seuraavaksi lähdimmekin vähän sukeltelemaan ja tarkoituksena olisi että saisimme byoncen kuntoon, eli pystyisimme sukeltamaan tasaisesti. Sukeltaessa, aina kun hengität sisään nouset ylemmäs ja aina kun hengität ulos laskeudut syvemmälle, tarkoituksena olisi opetella hengittämään niin että pysyisi mahdollisimman tasassa. Tämäkään ei loppupeleissä ollut vaikeaa ja kun sai päälle rauhallisen hengitysrytmin oli sukeltelu aika mukavaa, pystyi jo vähän katselemaan ympärillekkin. No sitten olikin jo aika nousta pintaan ja purkaa kamat. Rantaan päästyämme oli aika kirjoittaa sukelluksen tiedot logiin; paikka: Chalok (Koh Tao), meno veteen: 15:50, nousu vedestä: 16:25, totaali aika sukellukselle: 35min, syvyys: 8,3m.
Oltiinko me niin syvällä?!? Aika hurjaa!! :D Vielä olisi opeteltava miten kamat pestään ja laitetaan kuivumaan jotta seuraavan on mukava ottaa ne käyttöön. Ai niin, maskin tyhjennys harjoitus osoittautui todella tarpeelliseksi koska omani ei istunut naamalleni yhtään ja vuosi vähän väliä vettä maskin sisään, no ainakin yksi taito olisi superhyvin hallussa :D
Day 2:
Heräsimme aamulla aikaisin jotta ehtisimme syödä tuhdin aamupalan ennen sukelluksia. Tänään pääsisimme hieman isomman veneen kyytiin :D
Ensimmäisenä harjoiteltiin vapaasukelluksia snorkkelilla. Tämä oli ihan superkivaa, ehkä siksi että olin tässä todella hyvä, ei ollut mitään ongelmaa päästä suoraan alaspäin pohjaan :D
Seuraavaksi vedettiinkin kamat niskaan ja lähdettiin taas sukeltamaan. Paikkana oli 3 Rocks ja maisemat olivat hienot. Pohjalta nousi pintaan asti täysin pystysuora seinämä joka oli täynnä elämää. Tottakai pohjalla oli tiedossa skillssit. Kaikki samat kuin edeltävänäkin päivänä ja lisäksi maskin kokonaan naamalta poistaminen, takaisinlaitto ja tyhjennys. Tämä osoittautui henkisesti vaikeaksi ja siinä vaiheessa kun ohjaaja viittoi että jos en maskia naamaltani ota niin hän kyllä tekee sen puolestani, aloin itkeä. En tiedä mikä henkinen este minulla on poistaa maski kokonaan naaamaltani vaikka osaisin sen tyhjentääkkin. Taito on tärkeä osata siinä tilanteessa jos oma maski vaikkaa sattuisi hajoamaan niin osaa pukea varamaskin naamalleen. No selvisin tilanteesta tällä kertaa ilman että jouduin maskia riisumaan. Sukelluksen kokonaispituudeksi tuli 51min ja syvyydeksi 6,9m.
Näimme muun muassa mureenan ja rauskun :)
Illalla kävimme syömässä hyvää ruokaa, eli makaronilaatikkoa :D
Day3:
Oli kurssin viimeinen päivä ja tiedossa olisi sukellus meidän maksimisyvyyteen, aina 18 metriin asti.
Paikaksi osui Shark Island, jossa ei silti ollut haita :( ainakaan tähän vuoden aikaan. Tänään meidän piti, keikkuvan veneen ja aallokon takia, pukea varusteet vedessä. Märkäpuku pintaan ja maski naamalle ja veteen odottamaan tavaroita. Sieltä niitä kapteeni sitten heitteli vuorollaan jokaiselle. Liivit jossa happipullo oli kiinni tulevat ensimmäisenä. Liivit kelluvat kun ne on täytetty ilmalla ja ne pystyy pukemaan niin että liivejä painetaan pinnan alle ja mennään istumaan liivin selkäosalle josta ne näpsäkästi kiepautetaan selkään kuin reppu ja kiristetään valjaat kiinni. Tämän jälkeen veneestä annettiin painovyö, joka asetellaan lantiolle tukevasti.
Lähdimme laskeutumaan kohti syvyyksiä aamulla klo 08.56. Matka alas oli pitkä. Laskeuduimme köyttä pitkin koska näkyvyys heittelehti vedessä aikalailla. Jouduimme pysähtymään monta kertaa tasaamaan paineita ja ensimmäistä kertaa myös minulla oli ongelmia saada korvissa tuntuva raastava paine hellittämään. No pohjalle päästyämme lähdimme sukeltamaan parijonossa pohjan tuntumassa. Näkyvyys oli kohtalainen mutta maisemat eivät ainakaan minun mielestäni olleet niin hienot kuin matalampana missä auringonvalo vielä teki tehtävänsä. Sukelsimme jonkin aikaa pitkin pohjaa. Yhtäkkiä Bruno sai paniikkikohtauksen kun hänen maskinsa irtosi. Judithin piti mennä auttamaan Brunoa maskin takaisinlaitossa ja tässä menikin muutama minuutti että saatiin Bruno rauhoittumaan. Itsellä nousi kylmähiki pintaan että luojan kiitos toi ei tapahtunut mulle. Ylös tulo oli huomattavasti helpompaa kun sukeltelimme koko aika hieman ylöspäin vedessä niin lopullista ylöstulokorkeutta ei tullut kuin 10m pintaan. Koska olimme sukeltaneet niin syvälle meidän piti tehdä safetystop 5m jotta saisimme paineen tasattua kunnolla, siellä sitä lilluttiin 5min paikallaan :D
Viimeinen sukellus:
Minua hermostutti jo veneessä että joudummeko tekemään seuraavalla sukelluksella skillsejä. Kun pääsimme veteen kysyin asiaa Judithilta ja hän vastasi että jos hän käskee ne tekemään niin me teemme ne. Menin paniikkiin ja sanoin että en halua sukeltaa koska en luota itseeni että pystyn tekemään maskin poiston. Olin pyytänyt että harjoittelisimme Judithin kanssa tätä pinnalla jotta olisin edes kerran tehnyt sen onnistuneesti matalassa vedessä ennen kuin teen sen syvyyksissä. Judith sai minut rauhoitettua ja lähdimme sukeltamaan. Laskeuduimme taas köyttä pitkin ja tällä kertaa minulla todella oli vaikeuksia saada tasattua painetta ja jouduin välillä nousemaan metrillä takaisin ylemmäs. Pohjassa olin jo henkisesti aika väsynyt eikä mennyt kuin 5min kun havahduin tunteeseen että kohta meikä sekoaa ja kunnolla. Koska meillä ei ole sukelluskamoissa puukkoa mikä vähän kokeneemmilla sukeltajilla aina on messissä, eikä minulla ollut mitään muutakaan millä olisin voinut kilistää happipulloa saadakseni Judithin huomion, joka siis sukelsi ensimmäisenä. Ainoa mihin enää pystyin oli tarrata Ollia räpylästä. Tässä kohtaa en enää tiennyt mitä merkkejä Ollille näytin koska ensimmäisenä Olli luuli että minulta loppuu happi. Samalla tajusin että meidän takana sukelsi Dive Master harjoittelija ja käännyin häntä kohti ja näytin että haluan pintaan. Taka-alalla mielessäni tiesin että en voi pohjasta syöksähtää pintaan rakettina vaikka ainoa asia mitä halusin sillä hetkellä oli vetää keuhkot täyteen ilmaa veden pinnalla. Harkkari ei ymmärtänyt minua vaan luuli että maskissa on vettä tai korviin sattuu. Onneksi Judith oli huomannut että hänen takanaan tapahtuu jotain ja hän oli hetkessä vierelläni. Meni hetki ennen kuin sain hänet ymmärtämään että minulla ei ollut varsinaisesti mitään hätää vaan ainoastaan että henkisesti en vain nyt pystyisi tähän. Judith heitti jalkansa ympärilleni ja laskeutti meidät pohjalle "istumaan". Näytin hänelle kuinka käteni tärisivät ja hän kyllä näki kyyneleiden täyttämät paniikin suurentamat silmäni. Hän käski minun pitää häneen koko aika katsekontaktin ja pyysi hengittämään häneen kanssaan samaan tahtiin. Luulen myös että hän blokkasi hengitystäni, vähän niin kuin olisin hengittänyt paperipussiin, jotta saisi hyperventilointini lakkaamaan. Pahimmalta tuntui ehkä kun ei enää itse tiennyt mitä tehdä kun pinnalle oli kova halu ja kuitenkin tiesi että sinne ei olisi mitään asiaa. No olen kuitenkin ylpeä itsestäni että sain koottua itseni ja pääsimme jatkamaan sukellusta. Suurimman osan ajasta sukelsin Judithin vierellä (ajoittain käsikädessä), pahottelut Ollille että olin huono Divebuddy. Sukellus kesti 38min ja maksimisyvyys oli 12,5m. Myös viimeisellä sukelluksella teimme safetystopin joka oli äärestä raastavaa olla niin lähellä pintaa mutta kuitenkin niin kaukana.
No nyt on takataskussa ensimmäisen asteen sukelluskortti mutta omat sukellukseni on ainakin hetkellisesti sukellettu. Kurssi oli hieno kokemus ja olisin varmasti katunut jos en sille olisi mennyt.
Tulevaisuudessa teen mielummin vapaa sukelluksia tai lähden sukeltamaan ihan vaan 5-6metrin syvyyteen mistä voin aina tulla salamana pintaan jos on tarvis.
<3:lla Tiku
Tarkoituksena oli aloittaa kurssi seuraavana päivänä mutta paikan päällä meiltä kysyttiin että haluammeko päästä jo samana päivänä aloittamaan kurssin. No mikäs siinä, eikun sohvalle istumaan ja kuuntelemaan tunnin selostus mitä kamat sisältävät, miten ne puetaan, mitä niillä tehdään ja muutamia yleisiä turvallisuusohjeita. Tunnin jälkeen pää oli aivan pyörällä ja hetken joutuikin kääntämään infoa päässä suomeksi varmistaakseen että kaikki meni perille. Lähdimme syömään lounasta ennen ensimmäistä sukellusta.
Muutaman tunnin päästä olikin sitten aika heittää sukelluskassi olalle ja hypätään longtailiin joka veisi meidät isommalle veneelle. Sukellusryhmäämme kuului ohjaaja Judith jolla oli 17vuoden kokemus sukeltamisesta, Olli ja Minä, Bruno Argentiinasta ja **** Ranskasta. Veneellä koittikin nopeasti todellisuus, ohjaaja käski kaikki laittamaan kamat kasaan sukellusta varten ja vetämään märkäpuvut niskaan. Hetken siinä pyörittiin peukalo keskellä kämmentä ja pohdittiin yhdessä poikien kanssa mietittiin että mitenkäs nää kaikki letkut ja härpäkkeet pitikään laittaa. Loppupeleissä kamojen kasaus olikin ihan superhelppoa :) Kun kamat oli saatu kuntoon ja niskaan oli aika tehdä ekat bodycheckit omalle divebuddylle jossa toinen siis tupla tarkistaa että kaikki toimii ja on oikein liitettynä. Tarkastuksen jälkeen oli sitten aika hypätä veteen, eikun toinen käsi maskille ja toinen painovyölle ja isolla askeleella veteen :D Ensin harjoiteltiin pysymään pinnalla pystyssä, tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi kun omat liivit ovat täynnä ilmaa ja selässä täysi happipullo. Ensimmäisenä suunnattiin matalikkoon (n. 2metrin syvyyteen) jossa oli tarkoituksena että jokainen pääsee pohjaan polvilleen ja pysyy siellä, jälleen yllättävän vaikeaa kun aallokko ja virtauksen vievät ympärillä mihin sattuu. Näkyvyys todettiin aika huonoksi ja vetäjä päätti että siirrytään vähän syvemmälle niin virtauksen eivät pyörittäisi pohjahiekkaa samalla tavalla. Löysimmekin itsemme 6 metrin syvyydestä jälleen polvillaan pohjasta. Oli aika harjoitella skillsejä (taitoja). Ensimmäinen taito joka meidän pitäisi osata (pohjassa paikallaan pysymisen lisäksi :D ) olisi regulaattorin (se mikä on suussa ja minkä avulla hengitetään) poisto suusta ja takaisin laitto kahdella eri tyylillä. Tämä oli helppoa. Taito numero 2: Maskin tyhjentäminen vedestä. Maskiin päästetään vähän vettä ja se poistetaan puhaltamalla ilmaa nenästä ulos. Tämäkään ei ollut vaikeaa. Taito 3: regulaattorin poisto suusta, sen vapauttaminen ja löytäminen uudestaan. Jälleen helppoa. Seuraavaksi lähdimmekin vähän sukeltelemaan ja tarkoituksena olisi että saisimme byoncen kuntoon, eli pystyisimme sukeltamaan tasaisesti. Sukeltaessa, aina kun hengität sisään nouset ylemmäs ja aina kun hengität ulos laskeudut syvemmälle, tarkoituksena olisi opetella hengittämään niin että pysyisi mahdollisimman tasassa. Tämäkään ei loppupeleissä ollut vaikeaa ja kun sai päälle rauhallisen hengitysrytmin oli sukeltelu aika mukavaa, pystyi jo vähän katselemaan ympärillekkin. No sitten olikin jo aika nousta pintaan ja purkaa kamat. Rantaan päästyämme oli aika kirjoittaa sukelluksen tiedot logiin; paikka: Chalok (Koh Tao), meno veteen: 15:50, nousu vedestä: 16:25, totaali aika sukellukselle: 35min, syvyys: 8,3m.
Oltiinko me niin syvällä?!? Aika hurjaa!! :D Vielä olisi opeteltava miten kamat pestään ja laitetaan kuivumaan jotta seuraavan on mukava ottaa ne käyttöön. Ai niin, maskin tyhjennys harjoitus osoittautui todella tarpeelliseksi koska omani ei istunut naamalleni yhtään ja vuosi vähän väliä vettä maskin sisään, no ainakin yksi taito olisi superhyvin hallussa :D
Day 2:
Heräsimme aamulla aikaisin jotta ehtisimme syödä tuhdin aamupalan ennen sukelluksia. Tänään pääsisimme hieman isomman veneen kyytiin :D
Ensimmäisenä harjoiteltiin vapaasukelluksia snorkkelilla. Tämä oli ihan superkivaa, ehkä siksi että olin tässä todella hyvä, ei ollut mitään ongelmaa päästä suoraan alaspäin pohjaan :D
Seuraavaksi vedettiinkin kamat niskaan ja lähdettiin taas sukeltamaan. Paikkana oli 3 Rocks ja maisemat olivat hienot. Pohjalta nousi pintaan asti täysin pystysuora seinämä joka oli täynnä elämää. Tottakai pohjalla oli tiedossa skillssit. Kaikki samat kuin edeltävänäkin päivänä ja lisäksi maskin kokonaan naamalta poistaminen, takaisinlaitto ja tyhjennys. Tämä osoittautui henkisesti vaikeaksi ja siinä vaiheessa kun ohjaaja viittoi että jos en maskia naamaltani ota niin hän kyllä tekee sen puolestani, aloin itkeä. En tiedä mikä henkinen este minulla on poistaa maski kokonaan naaamaltani vaikka osaisin sen tyhjentääkkin. Taito on tärkeä osata siinä tilanteessa jos oma maski vaikkaa sattuisi hajoamaan niin osaa pukea varamaskin naamalleen. No selvisin tilanteesta tällä kertaa ilman että jouduin maskia riisumaan. Sukelluksen kokonaispituudeksi tuli 51min ja syvyydeksi 6,9m.
Näimme muun muassa mureenan ja rauskun :)
Illalla kävimme syömässä hyvää ruokaa, eli makaronilaatikkoa :D
Day3:
Oli kurssin viimeinen päivä ja tiedossa olisi sukellus meidän maksimisyvyyteen, aina 18 metriin asti.
Paikaksi osui Shark Island, jossa ei silti ollut haita :( ainakaan tähän vuoden aikaan. Tänään meidän piti, keikkuvan veneen ja aallokon takia, pukea varusteet vedessä. Märkäpuku pintaan ja maski naamalle ja veteen odottamaan tavaroita. Sieltä niitä kapteeni sitten heitteli vuorollaan jokaiselle. Liivit jossa happipullo oli kiinni tulevat ensimmäisenä. Liivit kelluvat kun ne on täytetty ilmalla ja ne pystyy pukemaan niin että liivejä painetaan pinnan alle ja mennään istumaan liivin selkäosalle josta ne näpsäkästi kiepautetaan selkään kuin reppu ja kiristetään valjaat kiinni. Tämän jälkeen veneestä annettiin painovyö, joka asetellaan lantiolle tukevasti.
Lähdimme laskeutumaan kohti syvyyksiä aamulla klo 08.56. Matka alas oli pitkä. Laskeuduimme köyttä pitkin koska näkyvyys heittelehti vedessä aikalailla. Jouduimme pysähtymään monta kertaa tasaamaan paineita ja ensimmäistä kertaa myös minulla oli ongelmia saada korvissa tuntuva raastava paine hellittämään. No pohjalle päästyämme lähdimme sukeltamaan parijonossa pohjan tuntumassa. Näkyvyys oli kohtalainen mutta maisemat eivät ainakaan minun mielestäni olleet niin hienot kuin matalampana missä auringonvalo vielä teki tehtävänsä. Sukelsimme jonkin aikaa pitkin pohjaa. Yhtäkkiä Bruno sai paniikkikohtauksen kun hänen maskinsa irtosi. Judithin piti mennä auttamaan Brunoa maskin takaisinlaitossa ja tässä menikin muutama minuutti että saatiin Bruno rauhoittumaan. Itsellä nousi kylmähiki pintaan että luojan kiitos toi ei tapahtunut mulle. Ylös tulo oli huomattavasti helpompaa kun sukeltelimme koko aika hieman ylöspäin vedessä niin lopullista ylöstulokorkeutta ei tullut kuin 10m pintaan. Koska olimme sukeltaneet niin syvälle meidän piti tehdä safetystop 5m jotta saisimme paineen tasattua kunnolla, siellä sitä lilluttiin 5min paikallaan :D
Viimeinen sukellus:
Minua hermostutti jo veneessä että joudummeko tekemään seuraavalla sukelluksella skillsejä. Kun pääsimme veteen kysyin asiaa Judithilta ja hän vastasi että jos hän käskee ne tekemään niin me teemme ne. Menin paniikkiin ja sanoin että en halua sukeltaa koska en luota itseeni että pystyn tekemään maskin poiston. Olin pyytänyt että harjoittelisimme Judithin kanssa tätä pinnalla jotta olisin edes kerran tehnyt sen onnistuneesti matalassa vedessä ennen kuin teen sen syvyyksissä. Judith sai minut rauhoitettua ja lähdimme sukeltamaan. Laskeuduimme taas köyttä pitkin ja tällä kertaa minulla todella oli vaikeuksia saada tasattua painetta ja jouduin välillä nousemaan metrillä takaisin ylemmäs. Pohjassa olin jo henkisesti aika väsynyt eikä mennyt kuin 5min kun havahduin tunteeseen että kohta meikä sekoaa ja kunnolla. Koska meillä ei ole sukelluskamoissa puukkoa mikä vähän kokeneemmilla sukeltajilla aina on messissä, eikä minulla ollut mitään muutakaan millä olisin voinut kilistää happipulloa saadakseni Judithin huomion, joka siis sukelsi ensimmäisenä. Ainoa mihin enää pystyin oli tarrata Ollia räpylästä. Tässä kohtaa en enää tiennyt mitä merkkejä Ollille näytin koska ensimmäisenä Olli luuli että minulta loppuu happi. Samalla tajusin että meidän takana sukelsi Dive Master harjoittelija ja käännyin häntä kohti ja näytin että haluan pintaan. Taka-alalla mielessäni tiesin että en voi pohjasta syöksähtää pintaan rakettina vaikka ainoa asia mitä halusin sillä hetkellä oli vetää keuhkot täyteen ilmaa veden pinnalla. Harkkari ei ymmärtänyt minua vaan luuli että maskissa on vettä tai korviin sattuu. Onneksi Judith oli huomannut että hänen takanaan tapahtuu jotain ja hän oli hetkessä vierelläni. Meni hetki ennen kuin sain hänet ymmärtämään että minulla ei ollut varsinaisesti mitään hätää vaan ainoastaan että henkisesti en vain nyt pystyisi tähän. Judith heitti jalkansa ympärilleni ja laskeutti meidät pohjalle "istumaan". Näytin hänelle kuinka käteni tärisivät ja hän kyllä näki kyyneleiden täyttämät paniikin suurentamat silmäni. Hän käski minun pitää häneen koko aika katsekontaktin ja pyysi hengittämään häneen kanssaan samaan tahtiin. Luulen myös että hän blokkasi hengitystäni, vähän niin kuin olisin hengittänyt paperipussiin, jotta saisi hyperventilointini lakkaamaan. Pahimmalta tuntui ehkä kun ei enää itse tiennyt mitä tehdä kun pinnalle oli kova halu ja kuitenkin tiesi että sinne ei olisi mitään asiaa. No olen kuitenkin ylpeä itsestäni että sain koottua itseni ja pääsimme jatkamaan sukellusta. Suurimman osan ajasta sukelsin Judithin vierellä (ajoittain käsikädessä), pahottelut Ollille että olin huono Divebuddy. Sukellus kesti 38min ja maksimisyvyys oli 12,5m. Myös viimeisellä sukelluksella teimme safetystopin joka oli äärestä raastavaa olla niin lähellä pintaa mutta kuitenkin niin kaukana.
No nyt on takataskussa ensimmäisen asteen sukelluskortti mutta omat sukellukseni on ainakin hetkellisesti sukellettu. Kurssi oli hieno kokemus ja olisin varmasti katunut jos en sille olisi mennyt.
Tulevaisuudessa teen mielummin vapaa sukelluksia tai lähden sukeltamaan ihan vaan 5-6metrin syvyyteen mistä voin aina tulla salamana pintaan jos on tarvis.
<3:lla Tiku
Day 4 in Lao
Saavuimme aamulla kukon laulun aikaan Luanprabang:iin. Kaupunki kuuluu myös UNESCOn maailmanperintölistalle. Ranskalainen siirtoaika näkyi vahvasti, ja myös kaupungin arkkitehtuuri oli kuin pienestä ranskalaisesta kylästä pienine kahviloineen. Tapasimme jo Vientianen asemalle jenkkitytön, joka oli kiertämässä maailmaa yhteensä puolentoista vuoden verran, joka kertoi meille aamulla suoritettavasta almujen antorutiinista. Paikalliset kerääntyvät aamulla auringonnousun aikaan kaduille mukanaan lähinnä ruokaa. Munkit kulkevat pitkin katuja siisteissä jonoissa ja ohittavat paikallisia jotka laittavat ruokaa munkkien koreihin. Tunnelma oli lähinnä taianomainen. Kaupungin kaduilla vaelsi usva, ihmiset olivat hiljaisia ja ainoa mikä toi väriä utuiseen maisemaan olivat munkit kirkkaan oransseissa kaavuissaan. Luanprabang on myös tunnettu sumuisista maisemistaan, emme olleet varmoja johtuiko sumu vesihöyrystä vai siitä että kaupunkia ympäröi metsä/nurmipalot.
Tästä otimme suunnaksi kaupungin kuuluisimman temppelin jonne oli suositeltavaa mennä ennen turistiryntäystä. Kävelimme sattumalta suoraan aamumarkkinoiden läpi jossa oli tarjolla esimerkiksi grillattuja sammakoita :) . Hetken aikaa saimme temppelille kävellä Mekong joen viertä mutta kaupunki näyttäytyi kauneimmillaan aamun ensimmäisten auringonsäteiden pilkottaessa lehvästöjen lomassa. Satuimme myös näkemään aivan ylisöpön koiravauvahauvan jonka Hanna meinasi piilottaa rinkkaan. Kun vihdoin saavuimme temppelin porteille oli fiilis kaikilla korkealla. Temppelit hohtivat kultaa aamuauringossa ja paikalla oli vain kourallinen turisteja meidän lisäksi. Kun olimme tarpeeksi ihailleet kullattuja patsaita suuntasimme nenämme kohti aamupalaa. Olimme jo kerran maistaneet Lao-kahvia ja halusimme ehdottomasti sitä lisää, sen pitäisi olla maultaan yksi maailman parhaimmista kahveista ja hyväähän se olikin. Vähän niinkuin kunnolla nuotiolla haudutettu pannukahvi mutta vielä paljon parempaa ja pehmeämpää.
Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään hotellia. Olimme onneksi aamulla saaneet eräältä tädiltä käyntikortin erääseen hotelliin joka olisi 50 000 kipiä huone eli noin 2,5€ naama. Hotelli ei todellakaan ollut hieno mutta kyllä siellä tuolla hinnalla yhden yön viettäisi. Tottakai meidän huoneen vessassa asusti hämyri. Ville ei onnistunut sen listimisessä joten saimme avuksi paikallisen naisen joka ensin tuuperrutti hämyn jäätävän kokoisella myrkkypurkilla ja tämän jälkeen pamautti siltä tajun kankaalle ja kantoi ulos.
Loppupäivän tapahtumat (josta kerron kirveltävä kakkan maku suussani):
Tarkoituksena oli lähteä tutkimaan luolaa ja vesiputousta (joista molemmista Laos on tunnettu) ja mieluiten halusimme matkustaa veneellä pitkin Mekong jokea. Saimmekin sovittua hyvän hinnan erään paikallisen pojun kanssa ja olimme vielä super tyytyväisiä koska poju oli iloisen laolaisen perikuva toisinkuin muut myyntimiehet. Sovimme hinnaksi 100 000kipiä per naama, eli 10€, jolla pääsisimme luolalle, vesiputoukselle ja takaisin.
No luola ei ollutkaan mikään hieno luonnonluola vaan buddha-luola jossa oli 4000 erikokoista buddha patsasta, tosi kiva... Matka sinne oli kestänyt 2h. Luolat oli nähty noin puolessatunnissa, sisäänpääsy oli 20 000 kipiä ja wc:kin olisi ollut maksullinen. No hyppelehdimme takaisin venelle ja ajattelimme että varmaan tulee parempi mieli kun päästään vesiputouksille. No venekuski vei meitä jonkin matkaa kotiopäin ja whisky-kylän kohdalla ilmoitti että "tänään on liian myöhä mennä putouksille mutta käviskö tää kylä sen sijaan?". No joo ei kyllä haluttu mihinkään kylään tutustumaan vaan kysyttiin että saadaanko sit osa rahoista takas kun ei mennä putouksille. Poju ehdotti että tultaisiin aamulla uudestaan niin hän veisi sitten meidät katsomaan putousta.
No homma päättyi siten että ensimmäistä kertaa mekin jouduimme turisti-riisto-huijauksen kohteeksi.
Ärsytys ja pahamieli olivat sitä luokkaa että Hanna ja Enni menivät illalla temppeliin hiljentymään. Hannasta hiljentyminen teki todella hyvää mutta Enni ei ole päässyt Buddhalaisuuteen vielä sisälle eikä todennäköisesti haluakkaan. On ollut jännä huomata miten eritavalla ihmiset mieltävät toisen uskonnon tapoja. Minusta buddhalaisuus on ehkä hienoimpia uskontoja mihin olen törmännyt ja olenkin huomannut arvostavani uskontoa ihan uudella tavalla.
Nyt nukkumaan ja toivotaan että huomenna olisi parempi päivä.
Good night and don't let the bedbugs bite you!
<3:lla Tiku
Tästä otimme suunnaksi kaupungin kuuluisimman temppelin jonne oli suositeltavaa mennä ennen turistiryntäystä. Kävelimme sattumalta suoraan aamumarkkinoiden läpi jossa oli tarjolla esimerkiksi grillattuja sammakoita :) . Hetken aikaa saimme temppelille kävellä Mekong joen viertä mutta kaupunki näyttäytyi kauneimmillaan aamun ensimmäisten auringonsäteiden pilkottaessa lehvästöjen lomassa. Satuimme myös näkemään aivan ylisöpön koiravauvahauvan jonka Hanna meinasi piilottaa rinkkaan. Kun vihdoin saavuimme temppelin porteille oli fiilis kaikilla korkealla. Temppelit hohtivat kultaa aamuauringossa ja paikalla oli vain kourallinen turisteja meidän lisäksi. Kun olimme tarpeeksi ihailleet kullattuja patsaita suuntasimme nenämme kohti aamupalaa. Olimme jo kerran maistaneet Lao-kahvia ja halusimme ehdottomasti sitä lisää, sen pitäisi olla maultaan yksi maailman parhaimmista kahveista ja hyväähän se olikin. Vähän niinkuin kunnolla nuotiolla haudutettu pannukahvi mutta vielä paljon parempaa ja pehmeämpää.
Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään hotellia. Olimme onneksi aamulla saaneet eräältä tädiltä käyntikortin erääseen hotelliin joka olisi 50 000 kipiä huone eli noin 2,5€ naama. Hotelli ei todellakaan ollut hieno mutta kyllä siellä tuolla hinnalla yhden yön viettäisi. Tottakai meidän huoneen vessassa asusti hämyri. Ville ei onnistunut sen listimisessä joten saimme avuksi paikallisen naisen joka ensin tuuperrutti hämyn jäätävän kokoisella myrkkypurkilla ja tämän jälkeen pamautti siltä tajun kankaalle ja kantoi ulos.
Loppupäivän tapahtumat (josta kerron kirveltävä kakkan maku suussani):
Tarkoituksena oli lähteä tutkimaan luolaa ja vesiputousta (joista molemmista Laos on tunnettu) ja mieluiten halusimme matkustaa veneellä pitkin Mekong jokea. Saimmekin sovittua hyvän hinnan erään paikallisen pojun kanssa ja olimme vielä super tyytyväisiä koska poju oli iloisen laolaisen perikuva toisinkuin muut myyntimiehet. Sovimme hinnaksi 100 000kipiä per naama, eli 10€, jolla pääsisimme luolalle, vesiputoukselle ja takaisin.
No luola ei ollutkaan mikään hieno luonnonluola vaan buddha-luola jossa oli 4000 erikokoista buddha patsasta, tosi kiva... Matka sinne oli kestänyt 2h. Luolat oli nähty noin puolessatunnissa, sisäänpääsy oli 20 000 kipiä ja wc:kin olisi ollut maksullinen. No hyppelehdimme takaisin venelle ja ajattelimme että varmaan tulee parempi mieli kun päästään vesiputouksille. No venekuski vei meitä jonkin matkaa kotiopäin ja whisky-kylän kohdalla ilmoitti että "tänään on liian myöhä mennä putouksille mutta käviskö tää kylä sen sijaan?". No joo ei kyllä haluttu mihinkään kylään tutustumaan vaan kysyttiin että saadaanko sit osa rahoista takas kun ei mennä putouksille. Poju ehdotti että tultaisiin aamulla uudestaan niin hän veisi sitten meidät katsomaan putousta.
No homma päättyi siten että ensimmäistä kertaa mekin jouduimme turisti-riisto-huijauksen kohteeksi.
Ärsytys ja pahamieli olivat sitä luokkaa että Hanna ja Enni menivät illalla temppeliin hiljentymään. Hannasta hiljentyminen teki todella hyvää mutta Enni ei ole päässyt Buddhalaisuuteen vielä sisälle eikä todennäköisesti haluakkaan. On ollut jännä huomata miten eritavalla ihmiset mieltävät toisen uskonnon tapoja. Minusta buddhalaisuus on ehkä hienoimpia uskontoja mihin olen törmännyt ja olenkin huomannut arvostavani uskontoa ihan uudella tavalla.
Nyt nukkumaan ja toivotaan että huomenna olisi parempi päivä.
Good night and don't let the bedbugs bite you!
<3:lla Tiku
Day 3 in Lao
Anna ja Ville aloittivat kolmannen päivän Laosissa aamulenkillä, mutta me Hannan kanssa heräsimme vasta aamiaiselle. A&V olivat siihen mennessä jo käyneet lenkillä, suihkussa ja liittyivät seuraamme tuoreet fruit shaket käsissään. Check-out oli jo klo 11, joten oli pian palattava huoneeseen ja pakata kamat kasaan. Saimme onneksi jättää rinkat hotellille säilytykseen, joten ei tarvinnut koko päivää perässä kannella.
Otimme tuktukin hotellimme edestä ja lähdimme kohti Buddha Parkia. Matka kesti noin tunnin ja tie ei ollut koko matkaa päällystettyä, joten hiekka pöllyi ja auto pomppi. Perillä kuski jäi makoilemaan riippumattoonsa siksi aikaa kun menimme puistoon.
Buddha Park oli pienempi kuin olin kuvitellut, mutta patsaita oli kyllä paljon ja ne olivat hienoja. Yhteen sokkeiloiseen 'patsaaseen'/rakennelmaan pääsi sisällekin, joka oli täynnä pienempiä patsaita. Kuvasimme ja matkimme patsaita hiki valuen, koska päivä oli taas todella kuuma! Siksi kotimatkalla kaikki taisivatkin olla jo ihan nuutuneita.
Ruokapaikan valitseminen tuntuu olevan aina yhtä vaikeaa, reissaasi sitten kenen tahansa kanssa. Tällä kertaa päädyimme PizzaaCompanyyn, jossa tytöt söivät salaatit ja Viltsu odotti vuoroaanläheiseen kebabilaan. Salaatteja ei paljon muualla olla uskallettu syödä ja PizzaCompanyssa ne ovat todella hyviäkin. Ja jälkkäriksi käytiin hakemassa tietenkin fruit shaket.
Suunnittelimme tulevaa matkaa Luan Prabangiin (olimme jo luopuneet Vang Viengin tubingistä, koska se on nykyään kai laitonta) ja loppuviikon järjestelyjä, kun lentolippuja selaillessa tajusin, ettemme ylitä kotimatkalla Laosin ja Thaimaan rajaa lentäen, vaan junalla! Olimme kyllä ostaneet lentoliput Vientiane-Bangkok, mutta bussi kuljettaa meidät juna-asemalle, joks vie rajan yli Thaimaan puolelle lentokentälle. Ei muuten ongelmaa, mutta maateitse rajan ylittäessä viisumimme on voimassa vain 14 päivää, kun lentäen saa 90 päivän leiman. No, ei ongelmaa. Meidät täytyy sitten Hanna kanssa vaan tehdä uusi 'ulkomaanmatka' parin viikon sisään. Ja sitten tuli se viimeinen niitti. Huomasin, että paluulentomme olin vasta maanataina eikä sunnuntai aamulla. Kaikki suunnitelmat Laosin suhteen ja viimeisten yhteiset päivien A&V kanssa menisi uusiksi! Tuli sellainen olo, että EI, haluan pois Laosista mahdollisimman pian. On vielä niin paljon näytettävää A&V:lle kotikulmilla! Kaikki tuntuivat olevan samoilla linjoilla, joten päätimme panostaa ja ostimme lauantai illalle junaliput Bangkokiin. Lentolippujen rahat oli menetetty, mutta se on 'vain rahaa', tärkeämpänä on hyvä mieli ja onnistuneet yhteiset päivät.
Mieltä pahoitti vähän vielä lisää, bussiasemalla, kun kuski ilmoitti, että seuraava bussi Luang Prabangiin lähtisi 1,5h päästä. Sanoin, että meillä on hotellin kautta ennaltaostetut liput tunnin aikaisempaan bussiin. Kuski sanoi, että bussi on jo lähtenyt koska se tuli täyteen. Nice. Näinhän sen kuuluikin mennä. Tilannetta ei auttanut Villen huonovointisuus ja maksullinen ja tulviva vessa.
Omat murheet unohtuivat hetkeksi, kun mukava jenkki tyttö, nimeltä Tory, istuutui seuraamme jutustelemaan. Juttelimme niitä näitä reissaamisesta yksin, naisena ja noin ylipäätään. Hän on ollut reissun päällä jo 1,5 vuotta ja aloittanut kiertämällä Afrikkaa. Nyt hän asustaa Pohjois-Thaimaassa, jossain kylässä ja on palaamassa kotiin muutaman kuukauden kuluttua, koska ainoa mitä hän ikävöi, on hänen perheensä. Mutta kyllä Tory kuulemma lähtee vielä pian reissun päälle. :)
Yöbussi oli jotain, mitä en osannut odottaa. Ensinnäkin se oli hyvin siisti! Lattia oli kauttaaltaan pehmustettua ja kengät piti ottaa pois jo ulkopuolella. Sänkyjä oli kolmessa rivissä ja kahdessa kerroksessa ja meidät kaikkien neljän paikat olivat yläpedeissä. Sänky oli niin kapea, ettei mun länsimaalainen takapuoleni, eikä Viltsun länsimaalaiset hartiat meinanneet mahtua sängyn sisäpuolelle. Ja jokaisella meillä taisi olla vähän ongelmaa jalkojen pituudenkin kanssa. Ensin ajattelin, että turvavyö on turha, koska se ahdistaa jos haluu nukkuessa kääntyä, mutta pian huomasin sen olevan välttämätön. Muuten olisin oikeasti tippunnut sieltä! Meillä oli Annan kanssa vielä keskipaikat, eli ei kummallakaan puolella tukea. Eipä siinä paljoa tullut nukuttua, kun kuski piti itseään hereillä paikallisella bilemusiikillaan ja kuljimme pitkin TODELLA mutkaisia ja jyrkkiä vuoristoteitä. Paine otti jopa korviin, eikä voinut edes blogia kirjoittaa, koska tuli paha olo heti(vaikkei muhun yleensä vaikuta). Bussissa oli vessa, mutta kukaan meistä ei uskaltautunut sitä kokeilemaan. Vessan ovessa luki "allow pee, not poop", toivottavasti kaikki muutkin pitäytyvät tässä ohjeennuorassa.Yksi pissapysähdys tällä 11h matkalla oli ja se oli tietenkin reikä lattiassa menetelmällä. Se kyllä rupeaa sujumaan jo yllättävn hyvin, en edes pissi enää omille kengilleni! Pysähdyksellä myös sai bussilipulla yöpalaksi sipsipussin, mutta valitsin omani väärin. Siinäkin oli prkn lemongrassia, mitä ne tunkee täällä joka paikkaan! No matka jatkui ja väsymys jo painoi, joten sain nukuttua ehkä jo jopa vartin mittaisia pätkiä. Ikkunoista ei liiemmin uskaltanut ulos katsoa, koska tie oli kapea ja pudotustakin välillä oli. Haikeudella muistelin mukavaa yöjunaa ja sen pehmeää, ihanaa ja tilavaa sänkyä.
<3:lla Taku
Otimme tuktukin hotellimme edestä ja lähdimme kohti Buddha Parkia. Matka kesti noin tunnin ja tie ei ollut koko matkaa päällystettyä, joten hiekka pöllyi ja auto pomppi. Perillä kuski jäi makoilemaan riippumattoonsa siksi aikaa kun menimme puistoon.
Buddha Park oli pienempi kuin olin kuvitellut, mutta patsaita oli kyllä paljon ja ne olivat hienoja. Yhteen sokkeiloiseen 'patsaaseen'/rakennelmaan pääsi sisällekin, joka oli täynnä pienempiä patsaita. Kuvasimme ja matkimme patsaita hiki valuen, koska päivä oli taas todella kuuma! Siksi kotimatkalla kaikki taisivatkin olla jo ihan nuutuneita.
Ruokapaikan valitseminen tuntuu olevan aina yhtä vaikeaa, reissaasi sitten kenen tahansa kanssa. Tällä kertaa päädyimme PizzaaCompanyyn, jossa tytöt söivät salaatit ja Viltsu odotti vuoroaanläheiseen kebabilaan. Salaatteja ei paljon muualla olla uskallettu syödä ja PizzaCompanyssa ne ovat todella hyviäkin. Ja jälkkäriksi käytiin hakemassa tietenkin fruit shaket.
Suunnittelimme tulevaa matkaa Luan Prabangiin (olimme jo luopuneet Vang Viengin tubingistä, koska se on nykyään kai laitonta) ja loppuviikon järjestelyjä, kun lentolippuja selaillessa tajusin, ettemme ylitä kotimatkalla Laosin ja Thaimaan rajaa lentäen, vaan junalla! Olimme kyllä ostaneet lentoliput Vientiane-Bangkok, mutta bussi kuljettaa meidät juna-asemalle, joks vie rajan yli Thaimaan puolelle lentokentälle. Ei muuten ongelmaa, mutta maateitse rajan ylittäessä viisumimme on voimassa vain 14 päivää, kun lentäen saa 90 päivän leiman. No, ei ongelmaa. Meidät täytyy sitten Hanna kanssa vaan tehdä uusi 'ulkomaanmatka' parin viikon sisään. Ja sitten tuli se viimeinen niitti. Huomasin, että paluulentomme olin vasta maanataina eikä sunnuntai aamulla. Kaikki suunnitelmat Laosin suhteen ja viimeisten yhteiset päivien A&V kanssa menisi uusiksi! Tuli sellainen olo, että EI, haluan pois Laosista mahdollisimman pian. On vielä niin paljon näytettävää A&V:lle kotikulmilla! Kaikki tuntuivat olevan samoilla linjoilla, joten päätimme panostaa ja ostimme lauantai illalle junaliput Bangkokiin. Lentolippujen rahat oli menetetty, mutta se on 'vain rahaa', tärkeämpänä on hyvä mieli ja onnistuneet yhteiset päivät.
Mieltä pahoitti vähän vielä lisää, bussiasemalla, kun kuski ilmoitti, että seuraava bussi Luang Prabangiin lähtisi 1,5h päästä. Sanoin, että meillä on hotellin kautta ennaltaostetut liput tunnin aikaisempaan bussiin. Kuski sanoi, että bussi on jo lähtenyt koska se tuli täyteen. Nice. Näinhän sen kuuluikin mennä. Tilannetta ei auttanut Villen huonovointisuus ja maksullinen ja tulviva vessa.
Omat murheet unohtuivat hetkeksi, kun mukava jenkki tyttö, nimeltä Tory, istuutui seuraamme jutustelemaan. Juttelimme niitä näitä reissaamisesta yksin, naisena ja noin ylipäätään. Hän on ollut reissun päällä jo 1,5 vuotta ja aloittanut kiertämällä Afrikkaa. Nyt hän asustaa Pohjois-Thaimaassa, jossain kylässä ja on palaamassa kotiin muutaman kuukauden kuluttua, koska ainoa mitä hän ikävöi, on hänen perheensä. Mutta kyllä Tory kuulemma lähtee vielä pian reissun päälle. :)
Yöbussi oli jotain, mitä en osannut odottaa. Ensinnäkin se oli hyvin siisti! Lattia oli kauttaaltaan pehmustettua ja kengät piti ottaa pois jo ulkopuolella. Sänkyjä oli kolmessa rivissä ja kahdessa kerroksessa ja meidät kaikkien neljän paikat olivat yläpedeissä. Sänky oli niin kapea, ettei mun länsimaalainen takapuoleni, eikä Viltsun länsimaalaiset hartiat meinanneet mahtua sängyn sisäpuolelle. Ja jokaisella meillä taisi olla vähän ongelmaa jalkojen pituudenkin kanssa. Ensin ajattelin, että turvavyö on turha, koska se ahdistaa jos haluu nukkuessa kääntyä, mutta pian huomasin sen olevan välttämätön. Muuten olisin oikeasti tippunnut sieltä! Meillä oli Annan kanssa vielä keskipaikat, eli ei kummallakaan puolella tukea. Eipä siinä paljoa tullut nukuttua, kun kuski piti itseään hereillä paikallisella bilemusiikillaan ja kuljimme pitkin TODELLA mutkaisia ja jyrkkiä vuoristoteitä. Paine otti jopa korviin, eikä voinut edes blogia kirjoittaa, koska tuli paha olo heti(vaikkei muhun yleensä vaikuta). Bussissa oli vessa, mutta kukaan meistä ei uskaltautunut sitä kokeilemaan. Vessan ovessa luki "allow pee, not poop", toivottavasti kaikki muutkin pitäytyvät tässä ohjeennuorassa.Yksi pissapysähdys tällä 11h matkalla oli ja se oli tietenkin reikä lattiassa menetelmällä. Se kyllä rupeaa sujumaan jo yllättävn hyvin, en edes pissi enää omille kengilleni! Pysähdyksellä myös sai bussilipulla yöpalaksi sipsipussin, mutta valitsin omani väärin. Siinäkin oli prkn lemongrassia, mitä ne tunkee täällä joka paikkaan! No matka jatkui ja väsymys jo painoi, joten sain nukuttua ehkä jo jopa vartin mittaisia pätkiä. Ikkunoista ei liiemmin uskaltanut ulos katsoa, koska tie oli kapea ja pudotustakin välillä oli. Haikeudella muistelin mukavaa yöjunaa ja sen pehmeää, ihanaa ja tilavaa sänkyä.
<3:lla Taku
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Day 2 in Lao
Päivämme alkoi ihanalla ranskalais henkisellä aamupalalla, kahvia, patonkia ja paistettua munaa. Aamupalan jälkeen lähdettiin metsästämään paikkaa josta voisi vuokrata fillarit päiväksi. Paikka löytyikin ihan hotellin läheltä, ikävä kyllä joka paikassa pyöriä on vain 3kipaletta tarjolla. No päätimme kuitenkin että otetaan nämä kolme pyörää tästä ja metsästetään jostain vielä yksi. Yhden pyörän vuokrahinnaksi tuli 10 000 kipiä eli vähän alle euro :) Ennenkuin hyppäsimme pyörien selkään otimme vielä samaisesta kahvilasta raikkaat hedelmä froziet ja niiden voimalla olikin helppo lähteä sotkemaan yli 40 asteen paahtavaan helteeseen. Päivä oli tukalan kuuma, ei pienintäkään tuulenvärettä.
Ei mennyt kauaakaan kun tajusimme että mistään ei enää löytynyt pyöriä ja Ennin ja Hannan kohtaloksi koitui sotkea kaksi päällä :) Otimme suunnaksi bussiaseman josta oli tarkoitus hankkia liput yöbussiin kohti Luan Prabangin temppelikaupunkia. No tietty asema oli väärä mutta ystävällisesti eräs mies kertoi että lippu maksaa noin 150 000 kipiä joten päätimme että otamme liput hotellin kautta ja maksamme niistä ylimääräiset 50 000 kipiä kuin että poljemme toiselle asemalle joka oli "tuolla suunnassa" 10km päässä.
Hyppäsimme jälleen pyörien selkään ja Ennin takapenkillä istuva navigaattori (Hanna) ohjasi joukkoa kohti kaupungin nähtävyyksiä. Ensimmäisenä saavuttiin jollekkin vapauden kaarelle (oikeat nimet tulevat kuvien yhteyteen) joka sijaitsi massiivisen liikenneympyrän keskellä. Se muistutti vähän Ranskan riemukaarta, vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta toisaalta mehän olimme vanhassa Ranskan siirtomaassa. Saimme kyllä kavuta katolle asti mutta rappuset olivat helppokulkuiset ja sopivat jopa länkkärin jaloille. On tainneet raput mennä sekaisin ranskalaisilla aikoinaan :D.
Muutamien turistikuvien jälkeen oli jälleen aika lähteä eteenpäin. Puiston toisessa päässä oli maailmanrauhan kongi. Tietenkään emme saaneet kongia kolauttaa mutta kuvia siitä tietenkin otettiin.
Tästä lähdimme kohti suurta temppeliä ja navigaattori takapenkiltä ohjasi joukolle suunnan. Koska temppelille oli ihan hitokseen matkaa otimme pienen napostelutauon matkalla. Enninkin reisilihakset pääsivät koetukselle kun matkalla oli ylämäki ja Hanna roikkui tarakalla mitä ihmeellisimpiin asentoihin vääntyneinä välttääkseen puutumisen, mutta onneksi Ennillä on lihakset rautaa ja tuosta noin oltiinkin jo mäen päällä. Temppelialueen edessä meidän piti vähän tankata vettä mutta limpparisetä ei suostunut myymään meille kuin yhden pienen vesipullon joten väsynyt nelikko asteli alueelle janoisena. Haukansilmä-Hanna bongasi makaavan budhan viereisen temppelin aitojen sisällä. Lähdimme oitis kiertämään aitaa jos sisäänpääsy alueelle löytyisi ja löytyihän se. Kysyimme paikallisilta että pitäisikö meidän pistää pitkät vaatteet päälle vai saisimmeko tulla piha-alueelle omisssa vaatteissa. Alueella oli hienoja patsaita josta kuvat myöhemmin.
Alueen iso temppeli oli valitettavasti kiinni emmekä päässet kurkkaamaan sisälle joten otimme pihalla hetken lepoa ennekuin otimme suunnaksi Laon historiallisen museon. Matka sinne oli jälleen pitkä ja pysähdyimmekin syömään ja jälkkarille jo tutuksi tulleeseen Swenseniin :D No museo oli museo, Ville innostui eniten aseista ja pommeista ja muille jännintä ehkä oli takavarikoitujen huumeiden hyllykkö.
Oli aika palauttaa pyörät ja mennä pienille päivä tirsoille..
Illalla menimme skandinaaviseen kahvilaan syömään croissant ja kakkupalat ja juomaan tällä kertaa kuvottavaa kahvia. Vaikka se olisi pitänyt arvata kun mainostettiin ilmaista santsia.
Tästä seurueemme lähti kuuntelemaan live musiikkia ja Hanna sai mutustella sushia, nams! Tästä oli hyvä siirtyä omiin huoneisiin nukkumaan ja odottamaan mitä seuraava päivä toisikaan mukanaan.
See you later alligator,in a while crocodile!
<3:lla tiku
Ei mennyt kauaakaan kun tajusimme että mistään ei enää löytynyt pyöriä ja Ennin ja Hannan kohtaloksi koitui sotkea kaksi päällä :) Otimme suunnaksi bussiaseman josta oli tarkoitus hankkia liput yöbussiin kohti Luan Prabangin temppelikaupunkia. No tietty asema oli väärä mutta ystävällisesti eräs mies kertoi että lippu maksaa noin 150 000 kipiä joten päätimme että otamme liput hotellin kautta ja maksamme niistä ylimääräiset 50 000 kipiä kuin että poljemme toiselle asemalle joka oli "tuolla suunnassa" 10km päässä.
Hyppäsimme jälleen pyörien selkään ja Ennin takapenkillä istuva navigaattori (Hanna) ohjasi joukkoa kohti kaupungin nähtävyyksiä. Ensimmäisenä saavuttiin jollekkin vapauden kaarelle (oikeat nimet tulevat kuvien yhteyteen) joka sijaitsi massiivisen liikenneympyrän keskellä. Se muistutti vähän Ranskan riemukaarta, vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta toisaalta mehän olimme vanhassa Ranskan siirtomaassa. Saimme kyllä kavuta katolle asti mutta rappuset olivat helppokulkuiset ja sopivat jopa länkkärin jaloille. On tainneet raput mennä sekaisin ranskalaisilla aikoinaan :D.
Muutamien turistikuvien jälkeen oli jälleen aika lähteä eteenpäin. Puiston toisessa päässä oli maailmanrauhan kongi. Tietenkään emme saaneet kongia kolauttaa mutta kuvia siitä tietenkin otettiin.
Tästä lähdimme kohti suurta temppeliä ja navigaattori takapenkiltä ohjasi joukolle suunnan. Koska temppelille oli ihan hitokseen matkaa otimme pienen napostelutauon matkalla. Enninkin reisilihakset pääsivät koetukselle kun matkalla oli ylämäki ja Hanna roikkui tarakalla mitä ihmeellisimpiin asentoihin vääntyneinä välttääkseen puutumisen, mutta onneksi Ennillä on lihakset rautaa ja tuosta noin oltiinkin jo mäen päällä. Temppelialueen edessä meidän piti vähän tankata vettä mutta limpparisetä ei suostunut myymään meille kuin yhden pienen vesipullon joten väsynyt nelikko asteli alueelle janoisena. Haukansilmä-Hanna bongasi makaavan budhan viereisen temppelin aitojen sisällä. Lähdimme oitis kiertämään aitaa jos sisäänpääsy alueelle löytyisi ja löytyihän se. Kysyimme paikallisilta että pitäisikö meidän pistää pitkät vaatteet päälle vai saisimmeko tulla piha-alueelle omisssa vaatteissa. Alueella oli hienoja patsaita josta kuvat myöhemmin.
Alueen iso temppeli oli valitettavasti kiinni emmekä päässet kurkkaamaan sisälle joten otimme pihalla hetken lepoa ennekuin otimme suunnaksi Laon historiallisen museon. Matka sinne oli jälleen pitkä ja pysähdyimmekin syömään ja jälkkarille jo tutuksi tulleeseen Swenseniin :D No museo oli museo, Ville innostui eniten aseista ja pommeista ja muille jännintä ehkä oli takavarikoitujen huumeiden hyllykkö.
Oli aika palauttaa pyörät ja mennä pienille päivä tirsoille..
Illalla menimme skandinaaviseen kahvilaan syömään croissant ja kakkupalat ja juomaan tällä kertaa kuvottavaa kahvia. Vaikka se olisi pitänyt arvata kun mainostettiin ilmaista santsia.
Tästä seurueemme lähti kuuntelemaan live musiikkia ja Hanna sai mutustella sushia, nams! Tästä oli hyvä siirtyä omiin huoneisiin nukkumaan ja odottamaan mitä seuraava päivä toisikaan mukanaan.
See you later alligator,in a while crocodile!
<3:lla tiku
tiistai 18. maaliskuuta 2014
Ensimmäisiä tunnelmia Laosissa
Maataan Hannan kanssa tällä hetkellä Laosin pääkaupungin Vientianeen hotellissa, yllättävän puhtailla lakanoilla. Annalla ja Villellä on oma huone kahta kerrosta alempana. Tultiin just syömästä ja nyt on raukee olo. Kipejä jokaisella on taskussaan reilu miljoona ja päässälaskutaidoilla ois täällä tarvetta. Kuvia ei tällä viikolla pystytä lisäilee kun ei oo läppäriä mukana, mut tehdään sit VAIN kuva päivitykset reissun jälkeen.
Eilen sunnuntaina lähdettiin rinkat selässä hyvissä ajoin kohti Bangkokin päärautatieasemaa. Koska ruuhkat kaupungissa ovat täysin arvaamattomat, ja oli kivaa esitellä Annalle ja Villelle myös vähän keskustaa, päätimme käyttää Skytrainia. Ensin otimme taksin Mo Chitin asemalle, josta hyppäsimme Skytrainiin. Paikalliset kutsuvat Skytrainia BTS:ksi, se on kuin metro, mutta kulkee kaupungin yläpuolella ja on yllättävän helppokäyttöinen! Tälläinen maalaisturkulainenkin on oppinut sitä käyttämään! Vaihdoimme Siamin asemalla Skytrainia seuraavaan, jolla pääsimme asemalle, jolta oli pääsy metroon. A&V saivat myös pienen kosketuksen Bangkokin mellakoihin, kun katselimme kaukaa Skytrainin ikkunoista. Metrolla sitten pääsimme suoraa Bangkokin päärautatie asemalle. Helppoa, eikö?
Olimme asemalla jo tuntia ennen, joten oli mukavasti aikaa vielä käydä syömässä ja ostaa vähän eväitä. Myös juna-asemalla, kuten myös lentoasemalla ja muissa julkisissa kulkuvälineissä, munkeille on varattu omat penkit. Olen keskustellut munkeista paikallisen tytön kanssa, koska Hanna syyllisti mua kun sanoin kerran yhtä munkkia hyvännäköiseksi. Mew kertoi, että kuka tahansa voi ryhtyä munkiksi, minkä ikäisenä vain, koska se tuo hyvää onnea koko perheelle. Voi myös lopettaa munkkina olemisen, jonka jälkeen voi saada vaimon js lapsia. (Nii Hanna! Ei ois välttämättä ollu tuhoontuomittu suhde!;P)
Junalaiturit olivat kuin Harry Potterista. Hanna yrittikin juoksennella seinien läpi, kokeillen josko jostain pääsisi laiturille 9 3/4(vai mikä se siinä Potterissa onkaan). Meillä oli junassa makuupaikat, koska matka kestäisi 12h. Olimme toisessa luokassa, joten meillä ei ollut omia ns hyttejä ((paitsi ville :D (=Ville Hytti)) vaan jokaisen sängyn eteen sai vedettyä verhon. Sängyt olivat iiiiiiihanan pehmeitä, varsinkin verraten meidän nahkahirvityksiin kotona Rangsitissa. Juna heilui raiteilla villisti. Siihen kyllä tottui, mutta välillä tuntui, että tulee kohta jopa paha olo ja nukkumista häiritsi, kun kroppa heilui laidalta toiselle. Vaikka yleensä olen hyväuninen ja pystyn nukkumaan matkustaessa, oli tuo junayö rankka ja uni katkonaista. Ja nukuimme kaikki pitkät vaatteet päällä ja villasukat jalassa! Ilmastointi oli taas JÄÄTÄVÄ!
Jokainen nukkui miten nukkui ja kahdeksalta aamulla saavuimme Nongkhaihin. Sieltä ostimme jatkojunaan liput 20 bahtilla (vaihtoehtona 300b ja Vientianeen asti, mutta päätimme olla seikkailumielellä ja hommata itse jatokyydit). Juna-asemalla katsottiin passit, koska tällä 15min matkalla ylitimme Ystävyyden sillan, jonka puolivälissä oli Laosin ja Thaimaan raja. Seuraavalla juna-asemalla ostimme sitten viisumit (1500b) ja koitimme jakaa kuljetusta Vientianeen muutaman muun reissaajan kanssa, mutta ahneet kuskit halusivat meidät eri autoon. No maksoimme taksista jokainen 100b, eli oli halvempaa kuin olisi ostanut 300b valmismatkan(nyt 120b yhteensä), ja vaivaa ei ollut ollenkaan.
Taksi jätti meidät Vientianen keskustaan, joka ei mielestäni näyttänyt keskustalta. Ehkä Bangkokin jälkeen monikaan pääkaupunki ei näytä enää tarpeeksi isolta :) Näimme heti rahanvaihtopisteen ja menimme vaihtamaan bahteja kipeiksi. Se olikin mukava vaihto, koska meistä tuli miljonäärejä yhdessä hetkessä. 1€=n.11 000kip. Kyllä rahavyö nyt pullotti housujen sisällä.
Rikkaina ja nälkäisinä länkkäreinä menimme heti seuraavaan paikkaan syömään 35 000kipin aamiaiset. Ja oli paras aamiainen tähän mennessä! Okei, johtui myös ehkä järkyttävästä nälästä, mutta tilasimme ihanaa patonkia ja croissantteja voilla ja mansikkahillolla. Ja parasta kahvia tähän mennessä! Laos on ollut Ranskan siirtomaa, joka näkyy ruokakulttuurissa. Oltiin oltu maassa noin tunnin, kun Anna huomautti, että katukojut, joissa Thaimaassa myydään tuoreita hedelmiä, ovat täällä täynnä patonkeja!(?) Ja hyvä kahvikin on sieltä peräisin. Itse en olisi varmasti edes huomannut, mutta täällä on myös saman puoleinen liikenne kuin Suomessa(oliko se nyt oikea vai vasen, oon niin sekaisin. En varmaa osaa edes ajaa autoa kun tuun takas) Katukuvassa näkyy paljon ranskalaistyyppisiä kahviloita ja täällä myydään viiniä PALJON enemmän kuin Thaimaassa. Ja siideri mainoskin nähtiin!
Hotellia ei oltu etukäteen varattu, mutta samalta kadulta löytyi hyvänhintainen ja saimme nähdäkin huoneet etukäteen. A&V saivat oman(vähän isomman) huoneen ja me oman. Otimme kaksi yötä, koska sen jälkeisistä suunnitelmista ei ollut vielä tietoa.
Pienen lepi tauon jälkeen lähdimme kiertelemään. Päivä oli hyvin pilvinen ja rupean vähän huolestumaan ruskettuvatko A&V täällä tarpeeksi.. Oranssi kaapuisia munkkeja näkyi paljon kaduilla. Kävelimme joen rantaan, jonka toisella puolella näkyi Thaimaa. Anna kysyi, onko tämä nyt sellaista aluetta, johon ei saa lähteä seikkailemaan. Laosissa ei saa lähteä yksin tarpomaan tuntemattomalle alueelle, koska Vietnamin sodan aikana Yhdysvallat kippasivat Laosiin yli kaksi miljoonaa tonnia räjähtämättömiä pommeja ja ammuksia, joihin vielä nykyäänkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa. Ja tiesittekö, että Laos on yksi maailman viidestä kommunistisesta valtiosta? Nii-in, wikipedia-läksyt on tehty...
Koska kenelläkään ei ollut kauheesti suuntaa mihin mennä, otimme tunnin tuktuk-kierrosajelun. Setä kierrätti meitä kaikilla turistipaikoilla, joka olikin hyvä, koska huomiseksi suunnittelimme turistipyöräilyä ja nyt löydämme paikat helpommin. Tänään meillä ei myöskään ollut pitkiä vaatteita mukana, joten emme olisi päässeet temppeleihin sisään. Kierroksen jälkeen menimme syömään siistin näköiseen paikkaan, josta löytyi monikansallista ruokaa. Itse söin burgerin. Ai niin, Madventures-kirjasta luettua: täällä kuuluu maistaa ankan sikiötä. Ja kaikille tiedoksi: Viltsu on luvannut maistaa jos sellaista tulee vastaan!
Illalla menimme vielä markkinoille kiertämään. Todella samantyyppinen meininki kuin Thaimaassakin, mutta hinnoissa muutama nolla enemmän. Huomaan välillä kääntäväni hintoja euroiksi, mutta myös usein bahteiksi, jotta on helpompi vertailla! Viltsu osti jo hienon beerlao-paidan mäkin haluan sellaisen vielä!
Matkalla kotiin, kävelimme ison tien vartta pitkin, kun kulmalla siistin näköinen paikallinen otti kontaktia. Hän kyseli haluaisimmeko marihuanaa. Läksyt tehneenä, tiesimme, että huumeisiin sekaantuessa täällä voi saada jopa KUOLEMANTUOMION. Eipä meidän porukasta kyllä kukaan olisi muutenkaan ollut kiinnostunut. Miehen mentyä, tarkistimme vielä ettei mitään oltu laitettu taskuihin tai laukkuun, näistäkin tarinoista ollaan luettu.
Chang ja Singha saa jäädä, koska Beerlao on hyväää! Joimme tumma ja vaaleaa, ja molemmat toimii! Kävimme siis kotimatkalla vielä pikkusnackseillä ja ottamassa muutamat oluet. Olut maksaa "hienossa" ravintolassa euron, joka on enemmän kuin Coca-cola.. Mut Coca-cola on kyl silti paremman makuista (t:cola-enni)
<3:lla Taku
Eilen sunnuntaina lähdettiin rinkat selässä hyvissä ajoin kohti Bangkokin päärautatieasemaa. Koska ruuhkat kaupungissa ovat täysin arvaamattomat, ja oli kivaa esitellä Annalle ja Villelle myös vähän keskustaa, päätimme käyttää Skytrainia. Ensin otimme taksin Mo Chitin asemalle, josta hyppäsimme Skytrainiin. Paikalliset kutsuvat Skytrainia BTS:ksi, se on kuin metro, mutta kulkee kaupungin yläpuolella ja on yllättävän helppokäyttöinen! Tälläinen maalaisturkulainenkin on oppinut sitä käyttämään! Vaihdoimme Siamin asemalla Skytrainia seuraavaan, jolla pääsimme asemalle, jolta oli pääsy metroon. A&V saivat myös pienen kosketuksen Bangkokin mellakoihin, kun katselimme kaukaa Skytrainin ikkunoista. Metrolla sitten pääsimme suoraa Bangkokin päärautatie asemalle. Helppoa, eikö?
Olimme asemalla jo tuntia ennen, joten oli mukavasti aikaa vielä käydä syömässä ja ostaa vähän eväitä. Myös juna-asemalla, kuten myös lentoasemalla ja muissa julkisissa kulkuvälineissä, munkeille on varattu omat penkit. Olen keskustellut munkeista paikallisen tytön kanssa, koska Hanna syyllisti mua kun sanoin kerran yhtä munkkia hyvännäköiseksi. Mew kertoi, että kuka tahansa voi ryhtyä munkiksi, minkä ikäisenä vain, koska se tuo hyvää onnea koko perheelle. Voi myös lopettaa munkkina olemisen, jonka jälkeen voi saada vaimon js lapsia. (Nii Hanna! Ei ois välttämättä ollu tuhoontuomittu suhde!;P)
Junalaiturit olivat kuin Harry Potterista. Hanna yrittikin juoksennella seinien läpi, kokeillen josko jostain pääsisi laiturille 9 3/4(vai mikä se siinä Potterissa onkaan). Meillä oli junassa makuupaikat, koska matka kestäisi 12h. Olimme toisessa luokassa, joten meillä ei ollut omia ns hyttejä ((paitsi ville :D (=Ville Hytti)) vaan jokaisen sängyn eteen sai vedettyä verhon. Sängyt olivat iiiiiiihanan pehmeitä, varsinkin verraten meidän nahkahirvityksiin kotona Rangsitissa. Juna heilui raiteilla villisti. Siihen kyllä tottui, mutta välillä tuntui, että tulee kohta jopa paha olo ja nukkumista häiritsi, kun kroppa heilui laidalta toiselle. Vaikka yleensä olen hyväuninen ja pystyn nukkumaan matkustaessa, oli tuo junayö rankka ja uni katkonaista. Ja nukuimme kaikki pitkät vaatteet päällä ja villasukat jalassa! Ilmastointi oli taas JÄÄTÄVÄ!
Jokainen nukkui miten nukkui ja kahdeksalta aamulla saavuimme Nongkhaihin. Sieltä ostimme jatkojunaan liput 20 bahtilla (vaihtoehtona 300b ja Vientianeen asti, mutta päätimme olla seikkailumielellä ja hommata itse jatokyydit). Juna-asemalla katsottiin passit, koska tällä 15min matkalla ylitimme Ystävyyden sillan, jonka puolivälissä oli Laosin ja Thaimaan raja. Seuraavalla juna-asemalla ostimme sitten viisumit (1500b) ja koitimme jakaa kuljetusta Vientianeen muutaman muun reissaajan kanssa, mutta ahneet kuskit halusivat meidät eri autoon. No maksoimme taksista jokainen 100b, eli oli halvempaa kuin olisi ostanut 300b valmismatkan(nyt 120b yhteensä), ja vaivaa ei ollut ollenkaan.
Taksi jätti meidät Vientianen keskustaan, joka ei mielestäni näyttänyt keskustalta. Ehkä Bangkokin jälkeen monikaan pääkaupunki ei näytä enää tarpeeksi isolta :) Näimme heti rahanvaihtopisteen ja menimme vaihtamaan bahteja kipeiksi. Se olikin mukava vaihto, koska meistä tuli miljonäärejä yhdessä hetkessä. 1€=n.11 000kip. Kyllä rahavyö nyt pullotti housujen sisällä.
Rikkaina ja nälkäisinä länkkäreinä menimme heti seuraavaan paikkaan syömään 35 000kipin aamiaiset. Ja oli paras aamiainen tähän mennessä! Okei, johtui myös ehkä järkyttävästä nälästä, mutta tilasimme ihanaa patonkia ja croissantteja voilla ja mansikkahillolla. Ja parasta kahvia tähän mennessä! Laos on ollut Ranskan siirtomaa, joka näkyy ruokakulttuurissa. Oltiin oltu maassa noin tunnin, kun Anna huomautti, että katukojut, joissa Thaimaassa myydään tuoreita hedelmiä, ovat täällä täynnä patonkeja!(?) Ja hyvä kahvikin on sieltä peräisin. Itse en olisi varmasti edes huomannut, mutta täällä on myös saman puoleinen liikenne kuin Suomessa(oliko se nyt oikea vai vasen, oon niin sekaisin. En varmaa osaa edes ajaa autoa kun tuun takas) Katukuvassa näkyy paljon ranskalaistyyppisiä kahviloita ja täällä myydään viiniä PALJON enemmän kuin Thaimaassa. Ja siideri mainoskin nähtiin!
Hotellia ei oltu etukäteen varattu, mutta samalta kadulta löytyi hyvänhintainen ja saimme nähdäkin huoneet etukäteen. A&V saivat oman(vähän isomman) huoneen ja me oman. Otimme kaksi yötä, koska sen jälkeisistä suunnitelmista ei ollut vielä tietoa.
Pienen lepi tauon jälkeen lähdimme kiertelemään. Päivä oli hyvin pilvinen ja rupean vähän huolestumaan ruskettuvatko A&V täällä tarpeeksi.. Oranssi kaapuisia munkkeja näkyi paljon kaduilla. Kävelimme joen rantaan, jonka toisella puolella näkyi Thaimaa. Anna kysyi, onko tämä nyt sellaista aluetta, johon ei saa lähteä seikkailemaan. Laosissa ei saa lähteä yksin tarpomaan tuntemattomalle alueelle, koska Vietnamin sodan aikana Yhdysvallat kippasivat Laosiin yli kaksi miljoonaa tonnia räjähtämättömiä pommeja ja ammuksia, joihin vielä nykyäänkin kuolee satoja ihmisiä vuodessa. Ja tiesittekö, että Laos on yksi maailman viidestä kommunistisesta valtiosta? Nii-in, wikipedia-läksyt on tehty...
Koska kenelläkään ei ollut kauheesti suuntaa mihin mennä, otimme tunnin tuktuk-kierrosajelun. Setä kierrätti meitä kaikilla turistipaikoilla, joka olikin hyvä, koska huomiseksi suunnittelimme turistipyöräilyä ja nyt löydämme paikat helpommin. Tänään meillä ei myöskään ollut pitkiä vaatteita mukana, joten emme olisi päässeet temppeleihin sisään. Kierroksen jälkeen menimme syömään siistin näköiseen paikkaan, josta löytyi monikansallista ruokaa. Itse söin burgerin. Ai niin, Madventures-kirjasta luettua: täällä kuuluu maistaa ankan sikiötä. Ja kaikille tiedoksi: Viltsu on luvannut maistaa jos sellaista tulee vastaan!
Illalla menimme vielä markkinoille kiertämään. Todella samantyyppinen meininki kuin Thaimaassakin, mutta hinnoissa muutama nolla enemmän. Huomaan välillä kääntäväni hintoja euroiksi, mutta myös usein bahteiksi, jotta on helpompi vertailla! Viltsu osti jo hienon beerlao-paidan mäkin haluan sellaisen vielä!
Matkalla kotiin, kävelimme ison tien vartta pitkin, kun kulmalla siistin näköinen paikallinen otti kontaktia. Hän kyseli haluaisimmeko marihuanaa. Läksyt tehneenä, tiesimme, että huumeisiin sekaantuessa täällä voi saada jopa KUOLEMANTUOMION. Eipä meidän porukasta kyllä kukaan olisi muutenkaan ollut kiinnostunut. Miehen mentyä, tarkistimme vielä ettei mitään oltu laitettu taskuihin tai laukkuun, näistäkin tarinoista ollaan luettu.
Chang ja Singha saa jäädä, koska Beerlao on hyväää! Joimme tumma ja vaaleaa, ja molemmat toimii! Kävimme siis kotimatkalla vielä pikkusnackseillä ja ottamassa muutamat oluet. Olut maksaa "hienossa" ravintolassa euron, joka on enemmän kuin Coca-cola.. Mut Coca-cola on kyl silti paremman makuista (t:cola-enni)
<3:lla Taku
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Viikko Ennin näkökulmasta
Oioioi, nyt on taas tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaa. Päätin kovin, että nyt tsemppaan ja kirjoitan useammin, jottei kerralla ole niin paljoa kirjoitettavaa! Sellainen olokin, etten edes muista viime viikon tapahtumia!
Kouluviikosta sen verran, että meillä oli thai-kielen tunnilla esitykset! Piti kertoa itsestään minuutin verran thaiksi. Meillä oli tietenkin paikallinen vahvistus apuna valmistautuessa ja opettaja tuntuikin olevan tyytyväinen esityksiimme. Paperistahan se tuli luettua, mutta kuitenkin! :) ja thai-cooking kurssilla tehtiin kahta eri friteerattua kalaruokaa. Ja maistoin molempia! Mun nimitäin pakko maistaa kaikkea, koska se oli ehtona, että äiti maksoi 75€:n kurssimaksun...
Hanna päätti viime viikolla lähteä sukelluskurssille Koh Taolle, koska eräs toinenkin vaihtari oli menossa. Mulle riittää snorklauksen tuoma jännitys ja olen niin tarkan-markan-nainen, ettei mua saa hetken mielijohteesta 250€ kurssille, joten oli hyvä, että Hanna löysi seuraa muualta. Hanna tekee varmasti oman kirjoituksen sukelluskurssistaan.
Me jäätiin siis taas Henkan ja Marielin kanssa Rangsitiin viettämään perhe-elämää ( oon niiden adoptiolapsi ja kuljen perässä ja syön Marielin herkkuruokia). Seuraavalla viikolla oleva mid-term-exam viikko kummitteli koko ajan taustalla ja muutama päivä uhrattiinkin lukemiselle. Itselleni kävi kyllä perinteiset useaan otteeseen; nukuin päikkärit. Ja olin myös hyvin ahkera, nimittäin siivosin koko talon, tein monta blogikirjoitusta, pesin pyykkiä, kirjoitin kirjeitä jne. Ja aina silloin tällöin istuin kirja auki sängylläni ja tuijotin tekstiä. Henkilökohtaisesti koen englanniksi lukemisen vähän rankaksi. Tai siis esimerkiksi monen sivun artikkeleissa se jo menee, mutta kun kokeeseen pitäisi lukea, niin keskittyminen herpaantuu erityisen helposti.
Torstaina oli niin mun ilta! Tehtiin Henkan, Marielin ja Jarmon kanssa tortilloja, mun lempiruokaa!!! Jee. Saatiin ihan oikeita lättyjäkin, koska olin tilannut iskältä Suomesta. Ilta päättyi tietenkin leffaan (Last Vegas), joka oli muuten ihan superhauska! Leffojen katselemisesta on tullut paha tapa täällä. Tai siis hyvä tapa siinä mielessä, että on kiva viettä aika yhdessä, mutta kun ne popparit...
Lauantaina päätettiin, että Rangsit saa riittää ja pakko tehä pikku trippi johonkin. Minivan Thaimaan vanhaan pääkaupunkiin Ayutthayaan maksoi vain 40b(1€) per suunta ja kesti vajaa tunnin. Perillä meille selvisi, ettei kukaan meitä ollut ottanut selvää kaupungista, eikä ollut tietoa mihin kannattaa mennä. Google maps taas käyttöön ja suunnistamaan. Löydettiin paikka, josta vuokrattiin polkupyörät! Oli niin hyvä fiilis pyöräillä ympäri Ayutthayaa ja kattella raunioita ja puistoalueita. Yhteen temppelin raunioon oli sisäänpääsymaksu 50b, mutta kysyttiin onko opiskelija alennusta. Ei ole. Sitten näytettiin meijän yliopiston ID-kortteja ja hinta olikin 10b. Kuka osaa laskea alennusprosentin?:D Täällä on farang-hinnat vähän kaikessa, joten mainostetaan aina mahdollisimman paljon, että olemme opiskelijoita eikä turisteja! Saa parempaa ja ystävällisempää palvelua ja esimerkiksi tässä tapauksessa halvemmallakin.
Kiersimme pyörillä kaikki turistinähtävyydet (raunioita, buddhapatsaita, munkkeja, norsuja), päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen ja väsymys iskikin pian ja menimme syömään. Ruuan jälkeen vielä vähän katukojujen katselua, ennen kuin minivan starttasi kohti kotia.
Sunnuntai aamu oli kauan odotettu. Olikin hyvä, että edellisenä päivänä oli ollut tekemistä, jottei vaan istunut kotona ja odottanut. Sisko-Anna ja Ville saapuivat sunnuntai aamuna Thaimaahan!!! Anna pisti tekstarin, kun pääsivät lentokentällä taksiin ja laskin siitä 45minuuttia ja menin yliopistolle odottelemaan. Varoituksena muille, mun Thaimaan ohjeet oli puutteelliset. Ohjeissa sanoin, että taksin joutuu ottamaan tiskiltä, mutta A&V ottivat vahingossa matkanjärjestäyrityksen taksin, eikä yleistä. Huonot ohjeet, menee ihan mun piikkiin :( mutta pääsivät ainakin turvallisemmin ja mukavammin perille :)
A&V eivät olleet oikeestaan nukkuneet koneessa, mutta vaikuttivat silti yllättävän reippailta. Syötiin kotona vähän aamupalaa (ruisleipääääää, äiti oli lähettänyt varmaan matkalaukullisen!) ennen kuin lähettiin hakemaan pohjapunoitusta yliopiston uima-altaalta. Ja evääksi tietenkin ostettiin matkalta guavaa ja ananasta.
Altaan jälkeen otettiin ensi kosketus thaikkuruokaan chicken&cashewnuts-annoksella, joka tuntui maistuvan molemmille. Annos on kyllä sellainen turvallinen valinta, koska se harvemmin yllättää tulisuudella, Ville jopa kaipali vähän enemmän potkua... Sitten suunnitelmissa oli rankkaa shoppailua, koska täältä on yleisesti ottaen halvempaa ostaa kuin turistipaikoista. Tai ainakin huomattavasti miellyttävämpää, koska hinnat on usein suoraan merkattu, eikä tarvitse tingata. Lähdimme taksilla Chatuchakin markkinoille. Alue on niin suuri, että siellä on mahdotonta löytää sinne minne haluaa. Tai ainakin jos ei ole minkäänlaista suuntavaistoa (MINÄ!). Siellä kuitenkin pyörimme aikamme ja jokainen meistä löysi ostettavaa. Joimme tuoreesta kookosesta "vettä", söimme kookospuddingia, maissia ja ihania valkosipulileipiä. Mittaritaksia emme saaneet kotiin ja väsymys alkoi jo painaa, joten maksoimme sen muutaman euron ylimääräistä :)
Kotona pikku lepäilyn jälkeen Viltsu jäi vielä nukkumaan päikkäreitä, kun me Annan kanssa lähdettiin Rangsitin iltamarkkinoille. Näillä paikallisilla markkinoilla olimme ainoat farangit ja päätä pidempiä kuin yksikään paikallinen. Ja kaikki tuijottivat Annaa ja hänen kaunista valkoista ihoaan. Ostettiin Annan kanssa Reebokin urheilushortsit ja ollaan melko varmoja, että ne on aidot. Laatu vaikuttaa hyvältä, merkki lukee jokaisessa mahdollisessa kohdassa ja täällä päinhän ne oikeastiki tehdään, joten siksi varmasti ei ole hinnalla pilattu.
Markkinat olivat nopeasti kierretty, joten jatkoimme vielä vähän matkaa syrjäisemmäle kadulle hakemaan thai bbq-grillitikkuja paikallisen naisen kärrystä. Nainen muisti mut viime kerrasta ja hymyili jo kaukaa. Yritin tilata ruokamme thaiksi, mutta 30 tikun sijaan saimmekin 13. No pyysimme vähän vielä lisää, koska siis tikut maksavat 5b/kpl. Kotiin lähdimme skodutakseilla, molemmilla omat ja kypäristä ei tietoakaan (sori äiti). Kyyti maksoi 10b/henkilö, eli ei mitään. Kotona sitten grillailimme yhdessä Henkan ja Marielin kanssa ja pelasimme vähän vielä korttia.
Maanantai aamuna A&V lähtivät viettämään pariskunta-aikaa Koh Sametille. Mulle tuli tyhjä olo. Kai sitä sitten ikävä oli ollut, koska kun sai viettää vain yhden päivän yhdessä, tuntui paljon kurjemmalta, kuin ettei olisi nähnyt ollenkaan. Oli kuitenkin koottava itsensä ja ryhdyttävä taas tyhjästi tuijottamaan tenttikirjoja seuraavaa päivää varten.
Muilla meijän talolaisilla oli ensimmäiset tentit jo maanantaina, mutta mä olen valinnut kurssini oikein ja mulla oli vain kaksi tenttiä tiistaina, Human rights ja Cross Cultural Management. Thai-kielestä, -cookingista ei ole välitenttiä, mutta on lopputentti ja Current Issues in business-kurssilla ei ole tenttiä ollenkaan. Tenttitilaisuudessa piti ihan jokaisella olla koulupuku (muuten sen soveltamiseen ei puututa) ja pojilla piti olla paita housuissa. Istumapaikat oli etukäteen määrätty ja luokkahuoneessa oli kaksi valvojaa. Tentit meni hyvin lukemattomuuteen nähden, mutta muuten en välttämättä kauheasti kehuskelisi. Olin vain onnellinen, että ne olivat ohi. Sen kunniaksi menimmekin sitten Henkan ja Marielin kanssa keskustaan shoppailemaan (ja hakemaan niiden kihlasormukset!!), kun Hanna jäi vielä yhteen tenttiin.
Keskiviikkona pidetiin sitten kunnon suursiivous kämpillä, vaikkei meillä koskaan ole mitenkään erityisen likaista ja sotkuista. Keittiö vain kerää helposti kaiken katupölyn, joten siivoamista riittää. Ja oli hyvä pitää puolen välin suursiivous. Siivouksen jälkeen lähetiin Hannan kanssa taas skytrainilla keskustaan, koska sunnuntain Laosin junliput kannattaa ostaa etukäteen. Haettiin ne päärautatieasemalta, jonka jälkeen jäätiin vielä hetkeksi shoppailemaan.
Hanna päätti yllttäen lähteä Krabille moikkaamaan pikkuserkkuaan perheineen, joten jäin yksin odottelemaan A&V kotiin lauantaiksi. Torstaina kuitenkin Marielin sisko ja paras kaveri tulivat Thaimaahaan ja vietimme heidän kanssaan kahden päivän ajan turistiaikaa. Kävimme shoppailemassa lähiostoskeskuksessa ja Bangkokin keskustassa, kävimme myös yhdessä skybarissa, joka oli kerroksessa 61. Kävimme Bangkokin jokiajelulla, jonka kruunasi jättimäinen lisko!!! Se näytti aivan krokotiililta!!! Harmiksemme, emme ehtineet ottaa kuvaa siitä (vaikka näimme kaksikin), mutta toisaalta hyvä ettei se tullut niin lähelle, olisi nimitäin kapeassa puuveneessä jännittänyt...
Koitin kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti, koska mahtaako kukaan edes näin pitkää kirjoitusta jaksaa lukea :) Nyt on siis lauantai aamu ja H&M etc lähti jo reissulleen, koska ensi viikko on koulusta vapaata, ja palaavat vasta kuun lopulla. Hanna on vieläkin Krabilla ja tulee huomenna. A&V pitäisi tulla tänään iltapäivällä, jos löytävät perille asti ;) nyt vietän vähän enni-aikaa ja katson telkkarista lauantai aamun piirettyjä ja en tee mitään.
<3:lla Taku
P.S. rottia on pyydystetty tähän mennessä neljä. Ja meijän jääkaappi meni rikki torstaina. Vaikkei noi kaks asiaa liitykään toisiinsa..
P.P.S. valitettavasti suurin osa kuvista on Henkan kamerassa, joten kuvia tällä kertaa vähemmän
Kouluviikosta sen verran, että meillä oli thai-kielen tunnilla esitykset! Piti kertoa itsestään minuutin verran thaiksi. Meillä oli tietenkin paikallinen vahvistus apuna valmistautuessa ja opettaja tuntuikin olevan tyytyväinen esityksiimme. Paperistahan se tuli luettua, mutta kuitenkin! :) ja thai-cooking kurssilla tehtiin kahta eri friteerattua kalaruokaa. Ja maistoin molempia! Mun nimitäin pakko maistaa kaikkea, koska se oli ehtona, että äiti maksoi 75€:n kurssimaksun...
Hanna päätti viime viikolla lähteä sukelluskurssille Koh Taolle, koska eräs toinenkin vaihtari oli menossa. Mulle riittää snorklauksen tuoma jännitys ja olen niin tarkan-markan-nainen, ettei mua saa hetken mielijohteesta 250€ kurssille, joten oli hyvä, että Hanna löysi seuraa muualta. Hanna tekee varmasti oman kirjoituksen sukelluskurssistaan.
Me jäätiin siis taas Henkan ja Marielin kanssa Rangsitiin viettämään perhe-elämää ( oon niiden adoptiolapsi ja kuljen perässä ja syön Marielin herkkuruokia). Seuraavalla viikolla oleva mid-term-exam viikko kummitteli koko ajan taustalla ja muutama päivä uhrattiinkin lukemiselle. Itselleni kävi kyllä perinteiset useaan otteeseen; nukuin päikkärit. Ja olin myös hyvin ahkera, nimittäin siivosin koko talon, tein monta blogikirjoitusta, pesin pyykkiä, kirjoitin kirjeitä jne. Ja aina silloin tällöin istuin kirja auki sängylläni ja tuijotin tekstiä. Henkilökohtaisesti koen englanniksi lukemisen vähän rankaksi. Tai siis esimerkiksi monen sivun artikkeleissa se jo menee, mutta kun kokeeseen pitäisi lukea, niin keskittyminen herpaantuu erityisen helposti.
Torstaina oli niin mun ilta! Tehtiin Henkan, Marielin ja Jarmon kanssa tortilloja, mun lempiruokaa!!! Jee. Saatiin ihan oikeita lättyjäkin, koska olin tilannut iskältä Suomesta. Ilta päättyi tietenkin leffaan (Last Vegas), joka oli muuten ihan superhauska! Leffojen katselemisesta on tullut paha tapa täällä. Tai siis hyvä tapa siinä mielessä, että on kiva viettä aika yhdessä, mutta kun ne popparit...
 |
| Tortilloja |
Lauantaina päätettiin, että Rangsit saa riittää ja pakko tehä pikku trippi johonkin. Minivan Thaimaan vanhaan pääkaupunkiin Ayutthayaan maksoi vain 40b(1€) per suunta ja kesti vajaa tunnin. Perillä meille selvisi, ettei kukaan meitä ollut ottanut selvää kaupungista, eikä ollut tietoa mihin kannattaa mennä. Google maps taas käyttöön ja suunnistamaan. Löydettiin paikka, josta vuokrattiin polkupyörät! Oli niin hyvä fiilis pyöräillä ympäri Ayutthayaa ja kattella raunioita ja puistoalueita. Yhteen temppelin raunioon oli sisäänpääsymaksu 50b, mutta kysyttiin onko opiskelija alennusta. Ei ole. Sitten näytettiin meijän yliopiston ID-kortteja ja hinta olikin 10b. Kuka osaa laskea alennusprosentin?:D Täällä on farang-hinnat vähän kaikessa, joten mainostetaan aina mahdollisimman paljon, että olemme opiskelijoita eikä turisteja! Saa parempaa ja ystävällisempää palvelua ja esimerkiksi tässä tapauksessa halvemmallakin.
 |
| Turistipyöräilyä |
Kiersimme pyörillä kaikki turistinähtävyydet (raunioita, buddhapatsaita, munkkeja, norsuja), päivä oli todella lämmin ja aurinkoinen ja väsymys iskikin pian ja menimme syömään. Ruuan jälkeen vielä vähän katukojujen katselua, ennen kuin minivan starttasi kohti kotia.
Sunnuntai aamu oli kauan odotettu. Olikin hyvä, että edellisenä päivänä oli ollut tekemistä, jottei vaan istunut kotona ja odottanut. Sisko-Anna ja Ville saapuivat sunnuntai aamuna Thaimaahan!!! Anna pisti tekstarin, kun pääsivät lentokentällä taksiin ja laskin siitä 45minuuttia ja menin yliopistolle odottelemaan. Varoituksena muille, mun Thaimaan ohjeet oli puutteelliset. Ohjeissa sanoin, että taksin joutuu ottamaan tiskiltä, mutta A&V ottivat vahingossa matkanjärjestäyrityksen taksin, eikä yleistä. Huonot ohjeet, menee ihan mun piikkiin :( mutta pääsivät ainakin turvallisemmin ja mukavammin perille :)
A&V eivät olleet oikeestaan nukkuneet koneessa, mutta vaikuttivat silti yllättävän reippailta. Syötiin kotona vähän aamupalaa (ruisleipääääää, äiti oli lähettänyt varmaan matkalaukullisen!) ennen kuin lähettiin hakemaan pohjapunoitusta yliopiston uima-altaalta. Ja evääksi tietenkin ostettiin matkalta guavaa ja ananasta.
Altaan jälkeen otettiin ensi kosketus thaikkuruokaan chicken&cashewnuts-annoksella, joka tuntui maistuvan molemmille. Annos on kyllä sellainen turvallinen valinta, koska se harvemmin yllättää tulisuudella, Ville jopa kaipali vähän enemmän potkua... Sitten suunnitelmissa oli rankkaa shoppailua, koska täältä on yleisesti ottaen halvempaa ostaa kuin turistipaikoista. Tai ainakin huomattavasti miellyttävämpää, koska hinnat on usein suoraan merkattu, eikä tarvitse tingata. Lähdimme taksilla Chatuchakin markkinoille. Alue on niin suuri, että siellä on mahdotonta löytää sinne minne haluaa. Tai ainakin jos ei ole minkäänlaista suuntavaistoa (MINÄ!). Siellä kuitenkin pyörimme aikamme ja jokainen meistä löysi ostettavaa. Joimme tuoreesta kookosesta "vettä", söimme kookospuddingia, maissia ja ihania valkosipulileipiä. Mittaritaksia emme saaneet kotiin ja väsymys alkoi jo painaa, joten maksoimme sen muutaman euron ylimääräistä :)
Kotona pikku lepäilyn jälkeen Viltsu jäi vielä nukkumaan päikkäreitä, kun me Annan kanssa lähdettiin Rangsitin iltamarkkinoille. Näillä paikallisilla markkinoilla olimme ainoat farangit ja päätä pidempiä kuin yksikään paikallinen. Ja kaikki tuijottivat Annaa ja hänen kaunista valkoista ihoaan. Ostettiin Annan kanssa Reebokin urheilushortsit ja ollaan melko varmoja, että ne on aidot. Laatu vaikuttaa hyvältä, merkki lukee jokaisessa mahdollisessa kohdassa ja täällä päinhän ne oikeastiki tehdään, joten siksi varmasti ei ole hinnalla pilattu.
Markkinat olivat nopeasti kierretty, joten jatkoimme vielä vähän matkaa syrjäisemmäle kadulle hakemaan thai bbq-grillitikkuja paikallisen naisen kärrystä. Nainen muisti mut viime kerrasta ja hymyili jo kaukaa. Yritin tilata ruokamme thaiksi, mutta 30 tikun sijaan saimmekin 13. No pyysimme vähän vielä lisää, koska siis tikut maksavat 5b/kpl. Kotiin lähdimme skodutakseilla, molemmilla omat ja kypäristä ei tietoakaan (sori äiti). Kyyti maksoi 10b/henkilö, eli ei mitään. Kotona sitten grillailimme yhdessä Henkan ja Marielin kanssa ja pelasimme vähän vielä korttia.
Maanantai aamuna A&V lähtivät viettämään pariskunta-aikaa Koh Sametille. Mulle tuli tyhjä olo. Kai sitä sitten ikävä oli ollut, koska kun sai viettää vain yhden päivän yhdessä, tuntui paljon kurjemmalta, kuin ettei olisi nähnyt ollenkaan. Oli kuitenkin koottava itsensä ja ryhdyttävä taas tyhjästi tuijottamaan tenttikirjoja seuraavaa päivää varten.
Muilla meijän talolaisilla oli ensimmäiset tentit jo maanantaina, mutta mä olen valinnut kurssini oikein ja mulla oli vain kaksi tenttiä tiistaina, Human rights ja Cross Cultural Management. Thai-kielestä, -cookingista ei ole välitenttiä, mutta on lopputentti ja Current Issues in business-kurssilla ei ole tenttiä ollenkaan. Tenttitilaisuudessa piti ihan jokaisella olla koulupuku (muuten sen soveltamiseen ei puututa) ja pojilla piti olla paita housuissa. Istumapaikat oli etukäteen määrätty ja luokkahuoneessa oli kaksi valvojaa. Tentit meni hyvin lukemattomuuteen nähden, mutta muuten en välttämättä kauheasti kehuskelisi. Olin vain onnellinen, että ne olivat ohi. Sen kunniaksi menimmekin sitten Henkan ja Marielin kanssa keskustaan shoppailemaan (ja hakemaan niiden kihlasormukset!!), kun Hanna jäi vielä yhteen tenttiin.
Keskiviikkona pidetiin sitten kunnon suursiivous kämpillä, vaikkei meillä koskaan ole mitenkään erityisen likaista ja sotkuista. Keittiö vain kerää helposti kaiken katupölyn, joten siivoamista riittää. Ja oli hyvä pitää puolen välin suursiivous. Siivouksen jälkeen lähetiin Hannan kanssa taas skytrainilla keskustaan, koska sunnuntain Laosin junliput kannattaa ostaa etukäteen. Haettiin ne päärautatieasemalta, jonka jälkeen jäätiin vielä hetkeksi shoppailemaan.
Hanna päätti yllttäen lähteä Krabille moikkaamaan pikkuserkkuaan perheineen, joten jäin yksin odottelemaan A&V kotiin lauantaiksi. Torstaina kuitenkin Marielin sisko ja paras kaveri tulivat Thaimaahaan ja vietimme heidän kanssaan kahden päivän ajan turistiaikaa. Kävimme shoppailemassa lähiostoskeskuksessa ja Bangkokin keskustassa, kävimme myös yhdessä skybarissa, joka oli kerroksessa 61. Kävimme Bangkokin jokiajelulla, jonka kruunasi jättimäinen lisko!!! Se näytti aivan krokotiililta!!! Harmiksemme, emme ehtineet ottaa kuvaa siitä (vaikka näimme kaksikin), mutta toisaalta hyvä ettei se tullut niin lähelle, olisi nimitäin kapeassa puuveneessä jännittänyt...
Koitin kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti, koska mahtaako kukaan edes näin pitkää kirjoitusta jaksaa lukea :) Nyt on siis lauantai aamu ja H&M etc lähti jo reissulleen, koska ensi viikko on koulusta vapaata, ja palaavat vasta kuun lopulla. Hanna on vieläkin Krabilla ja tulee huomenna. A&V pitäisi tulla tänään iltapäivällä, jos löytävät perille asti ;) nyt vietän vähän enni-aikaa ja katson telkkarista lauantai aamun piirettyjä ja en tee mitään.
<3:lla Taku
P.S. rottia on pyydystetty tähän mennessä neljä. Ja meijän jääkaappi meni rikki torstaina. Vaikkei noi kaks asiaa liitykään toisiinsa..
P.P.S. valitettavasti suurin osa kuvista on Henkan kamerassa, joten kuvia tällä kertaa vähemmän
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Khao lak part 2
Kuulin tänään, että joku oikeasti lukeekin meidän blogia ja kaipailee uutta materiaalia. Joten siitä intoutuneena rupesin jo nyt torstaina kirjoittamaan viime viikon tapahtumia!;)
Kouluviikosta ei ole taas paljoa sanottavaa, se oli lyhyt ja ytimekäs. Tiistain thai-cooking tunnilla tehtiin green ja red currya ja oli niiiiiin hyvää! Ne ovat sellaisia mitä varmasti aion kotonakin sitten valmistaa. Keskiviikkons skipattiin ensimmäistä kertaa tunti, koska aamulento oli niin paljon halvempi Khao Lakiin kuin iltäpäivällä. Tunti olisikin ollut vain thai language, mutta eikö se ole tehokkaampaa harjoitella käytännössä ja vähän reissata?;)
Päämäärämme oli siis taas Khao Lak. Hyvämuistiset lukijat muistavat, että Khao Lak oli ensimmäinen matkakohteemme silloin kauan sitten kun tulimme Thaimaahaan. Kaupunki on kyllä kaunis, mutta tällä kertaa oli hieman tärkeämpikin syy matkustaa sinne uudestaan.
Olimme perillä joskus kymmenen aikaan. Olimme varanneet saman hotellin kuin viime kerralla (Rok Cozy), koska se on aivan upea hintaansa nähden ja henkilökunta on ystävällisintä mihin olemme tähän mennessä törmänneet! Huoneemme ei ollut vielä valmis, joten jätimme reppumme respaan ja suuntasimme kohti tuttua rantaa. Ai niin, ja tammikuussa jättämämme rasvat yms tuotteet, joita ei saanut lentokoneen käsimatkatavaroissa viedä, olivat vieläkin siellä! Jeeee!
Päivä kului hikoillessa rannalla ja illaksi olimme sopineet tapaamispaikan tsunamin muistomerkille, poliisiveneelle, joka oli kulkeutunut veden mukana noin kilometrin päähän rannasta, koska paikka oli aivan hotellimme vieressä ja sinne oli joka turistin helppo löytää. Siellä sitten istuskelimme portailla ja katselimme ohikulkevia ihmisiä. Kaukaa jo tunnistin tutun pariskunnan, miten he erottuivatkin niin hyvin silmään. Mietin, että kuuluuko juosta leffamaisesti vastaan, mutta totesin että on liian kuuma ja tulee vain hiki. Vilkutin jo kaukaa ja kun he tulivat lähemmäs, menin tietenkin halaamaan. Olihan se sentään mun isi.
Mentiin iskän ja Julian kanssa syömään yhdessä meidän läheiselle rantakadulle. Syötiin länkkäri ruokaa, koska se nyt vaan aina maistuu niin hyvältä. Ruuan jälkeen menimme jälkkäri drinksuille tuttuun 99b paikkaan, mutta AA-Hanna (Ahkerasti Antibioottia) joutui tyytymään alkoholittomaan. Iltamarkkinat olivat jo valittevasti loppuuneet siihen mennessä kun tajusimme, että sinne olisi ollut kiva mennä. No päivä oli ollut pitkä, joten oli ihan mukava palata omalle hotellille.
Seuraavana päivänä päämääränä oli White Sand beach. Poimimme iskän ja Julian taksilla kyytin heidän hotelliltaan ja jatkoimme kohti rantaa. Olihan hiekka valkoista, mutta ei se koko Thaimaan asteikolla kärkeen pääse, on se Khao Lakiin nähden hieno. Makoilimme rannalla aurinkotuoleissa KOKO päivän. Välillä kävimme meressä uiskentelemassa ja harjoittelin myös vähän snorkkelin käyttöä. Söimme rannan ravintolassa, iskän kanssa otettiin puolikkaaseen anankseen tehdyt riisi-kasvis-sekoitus annokset. Oli todella hyvää. Vasta kun aurinko laski meren taakse, päätimme että on aika siirtyä sivistyksen pariin. Kävimme keskustassa vielä vähän shoppaamassa ja varasimme seuraavalle päivälle snorklaus reissun!
Päivän snorklaus reissu Similanin saarille maksoi 1850 b, mikä ensin tuntui suurelta summalta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli hintansa väärti. Minivan tuli hakemaan meidät hotellin edestä ja vei meidät satamaan, jonne iskä ja Julia olivat toisella vanilla jo tulleet. Satamassa meidät jaettiin veneisiin värillisillä rannekkeilla ja tarjolla oli aamukahvit. Myös varusteita oli mahdollista lainata, mulla oli oma maski ja putki, mutta räpylät lainasin (kokoa 37?!?!).
Ensimmäinen pysähdys oli keskelle merta. Oli hieman ahdistavaa vain hypätä mereen ainoana turvanaan räpylät. Ensikertalaiselle paniikkikohtauksia tuli, mutta niistä oli selvittävä. Pelkästään putken ja maskin kanssa hengittäminen välillä ahdisti, mutta myös päin uivat kalat! Oli pakko nousta välillä pintaan, koska olin mielummin tietämätön siitä, kuinka lähelle kalat tulivat. Mutta lukuunottamatta paniikkikohtauksia, meren tuijottaminen oli hyvin rauhottavaa. Oli kiva seurata kaloja (kun ne olivat riittävän kaukana) kuinka värikkäitä ja kauniita ne olivat.
Toisella saarella päästiin maihin jossa odotti ruokailu. Ruokailusta ainoastaan mainittakoon, että maistoin TAAS mustekalaa Hannan lautaselta ja huonommaksi jääny isäni ei suostunut edes ottamaan haarukallista käteensä. ;) Ruokailun jälkeen menimme rannan läheisyyteen snorklaamaan. Siinä kohtaa oli suhteellisen matalaa, mutta kauniita kaloja silti. Ja oli myös kiva kuvata ja videoida toisiamme uiskentelemassa. Rannan hiekka oli muuten upeaa!!! Se oli täysin valkoista ja kuin jauhoja joissa on vettä. Varpaat upposivat ihanasti hiekkaan.
Kolmanella saarella mentiin taas maihin. Saari oli yhtä paljon turisteja täynnä kuin edellinenkin ja hiekka oli ihanaa. Kävelimme saaren läpi toisella puolella olevalle rannalle, pääsimme melkein siinä matkalla vähän viidakko seikkailemaan. Pienenä pettymyksenä matkalla ei näkynyt mitään ällöttäviä eläimiä. Snorklausmaisemat eivät olleet ihmeelliset toisella puolella, mutta kyllä siitä silti nautti!
Neljäs pysähdys oli taas veneestä mereen-periaatteella. Tässä kohtaa sanottiin, että jos hyvä tuuri käy, on mahdollista nähdä kilpikonnan. Siitä sitten lähdettiin snorklaten etsimään, vaikka en oikein tiennyt minkä kokoista etsin ja kulkee ne meren pohjassa vai lähellä pintaa. Vaikkei konnaa näkynyt, oli maisemat hienot ja ajan loppuessa lähdimme uimaan takaisin kohti venettä Veneen perällä oli ruuhkaa, joten jäimme vielä hetkeksi siihen lillumaan, kunnes Hanna ilmestyi jostain huusi joko ollaan nähty KILPIKONNA? Äkkiä maski takaisin naamalle ja ihmisjoukkiota kohti. Kilpikonna raukkaa ympäröi paljon ihmisiä, jotka kaikki halusivat nähdä sen. Ihmiset olivat lähes hulluja ja tönivät toisiaan ja Hannan maski melkein revittiin naamalta. No Hanna potkaisi poikaa takaisin "vahingossa". Päästiin onneksi näkemään kilpikonna läheltä ja se oli ISO. JÄÄTÄVÄN kokoinen! Mutta myös hieman pelottava, joten pidin hyvän turvavälin ja annoin olla sen rauhassa. Kilpikonna myös ui Juliaa päin ja kutitteli mahaa! :DHanna sai otettua paljon hyviä kuvia kameralla, hyvä että oli edes siinä kamerassa akkua vielä jäljellä, koska mun kamerasta oli loppu! Oltiin todella onnekkaita kun nähtiin kilpikonna ja sen ansiosta snorklaus reissu jää varmasti top5 parhaisiin kokemuksiin Thaimaassa.
Lauantaina vuokrasimme vakkariravintolan pitäjältä skodun päiväksi, koska se tuli halvemmaksi kuin yksi suunta taksilla iskän hotellille. Hotellilla käyttäydyimme kuin asuisimme siellä, joten hyppäsimme golf-kärryyn ja pyysimme Villa 811:lle. Pääsimme hienosti perille, mutta kukaan ei ollut kotona. Kiertelimme ja huutelimme hetken. Sitten Hanna kurkkasi aidan yli onko paikka varmasti iskän Villa ja tunnisti tutut räpylät eiliseltä. Koska reitti oli selvä, eikä siivoojia näyttänyt kiinnostavan, Hanna kipusi näppärästi aidan yli sisäpuolelle ja tuli avaamaan mulle oven. Iskän Villalla oli siis oma pieni piha jossa oli aurinkotuoleja ja oma uima-allas, sisätiloihin asti emme päässeet murtautumaan, mutta sisäpiha kelpasi hyvin. :) Pian iskä laittoi viestiä, että ovat hotellin altaalla ja tulevat meitä vastaan. Hanna joutui kiipeämään aidan yli myös pois päin, koska ovea ei olisi muuten saatu lukkoon :D Matka hotellin altaalle oli mielenkiintoinen. Piti ylittää pieni joki, iskä sanoi että vettä on noin rintaan saakka. Riisuttiin päälivaatteet, iskä otti kassit ja läpsyt kädessä lähdettiin kahlaamaan. Virtaus oli KOVA! Ja pian huomasimme kuinka iskän "rintaan saakka" on hyvin joustava käsite, kummallakaan meistä ei ylettänyt edes jalat pohjaan! Tuli paniikki kun tuntui, että virta vie mukanaan ja Hanna yritti roikkua mussa ja mä yritin napata tietenkin iskästä siinä kohtaa kiinni. Vihdoin, kun iskä pääsi vähän matalemmalle, sai myös vedettyä meidät turvaan. Oli kyllä sellainen meriseikkailu taas...
Päivä kului taas hikoillessa. Vaihtoehtoina oli käydä hotellin altaalla tai vieressä olevassa meressä. Hanna intoutui kokeilemaan Baywatch-juoksua ja nyrjäytti nilkkansa, joten joutui unohtamaan viereisen rannan surffailuhaaveet. Sen sijaan iskä, Julia ja Hanna menivät rannan hierontaan ja mä istuin vieressä ja juttelin hierojien kanssa thaita. Saatuamme auringosta tarpeeksemme, lähdimme omalle hotellille käymään suihkussa (kantaen isoa kassillista Suomi-ruokaa, jonka iskä toi), jonka jälkeen palasimme takasin vielä syömään rannan ravintolassa. Auringon lasku oli kaunis ja väitetäänkin, että se on Thaimaan kaunein Khao Lakissa, mutta olen sitä mieltä, että asiaa täytyy vielä tutkia vähän paremmin..
Viimeinen päivä vietettiin iskän ja Julian Villalla. Päivä pyhitettiin kouluhommille ja auringonotolle, kunnes vielä mentiin viimeistä kertaa yhdessä syömään Big Maman ravintolaan. Paikka on sama missä käytiin silloin edellisellä kerralla monesti ja tälläkin kertaa melkein joka päivä. Nyt kun on enemmän kokemusta thaikkuruuasta, voin sanoa, että Big Mama tekee oikeasti parasta thaikkuruokaa. Pian ruuan jälkeen pitikin jo sitten lähteä taksilla taas Phuketin lentokentälle. Halit, pusit ja moi. Seuraavaksi nähdään taas reilun kahden kuukauden päästä.
<3:lla Taku
P.S. Viltsu, muistuta, että kerron hyvän läpän jonka iskä heitti.
Kouluviikosta ei ole taas paljoa sanottavaa, se oli lyhyt ja ytimekäs. Tiistain thai-cooking tunnilla tehtiin green ja red currya ja oli niiiiiin hyvää! Ne ovat sellaisia mitä varmasti aion kotonakin sitten valmistaa. Keskiviikkons skipattiin ensimmäistä kertaa tunti, koska aamulento oli niin paljon halvempi Khao Lakiin kuin iltäpäivällä. Tunti olisikin ollut vain thai language, mutta eikö se ole tehokkaampaa harjoitella käytännössä ja vähän reissata?;)
Päämäärämme oli siis taas Khao Lak. Hyvämuistiset lukijat muistavat, että Khao Lak oli ensimmäinen matkakohteemme silloin kauan sitten kun tulimme Thaimaahaan. Kaupunki on kyllä kaunis, mutta tällä kertaa oli hieman tärkeämpikin syy matkustaa sinne uudestaan.
Olimme perillä joskus kymmenen aikaan. Olimme varanneet saman hotellin kuin viime kerralla (Rok Cozy), koska se on aivan upea hintaansa nähden ja henkilökunta on ystävällisintä mihin olemme tähän mennessä törmänneet! Huoneemme ei ollut vielä valmis, joten jätimme reppumme respaan ja suuntasimme kohti tuttua rantaa. Ai niin, ja tammikuussa jättämämme rasvat yms tuotteet, joita ei saanut lentokoneen käsimatkatavaroissa viedä, olivat vieläkin siellä! Jeeee!
Päivä kului hikoillessa rannalla ja illaksi olimme sopineet tapaamispaikan tsunamin muistomerkille, poliisiveneelle, joka oli kulkeutunut veden mukana noin kilometrin päähän rannasta, koska paikka oli aivan hotellimme vieressä ja sinne oli joka turistin helppo löytää. Siellä sitten istuskelimme portailla ja katselimme ohikulkevia ihmisiä. Kaukaa jo tunnistin tutun pariskunnan, miten he erottuivatkin niin hyvin silmään. Mietin, että kuuluuko juosta leffamaisesti vastaan, mutta totesin että on liian kuuma ja tulee vain hiki. Vilkutin jo kaukaa ja kun he tulivat lähemmäs, menin tietenkin halaamaan. Olihan se sentään mun isi.
Mentiin iskän ja Julian kanssa syömään yhdessä meidän läheiselle rantakadulle. Syötiin länkkäri ruokaa, koska se nyt vaan aina maistuu niin hyvältä. Ruuan jälkeen menimme jälkkäri drinksuille tuttuun 99b paikkaan, mutta AA-Hanna (Ahkerasti Antibioottia) joutui tyytymään alkoholittomaan. Iltamarkkinat olivat jo valittevasti loppuuneet siihen mennessä kun tajusimme, että sinne olisi ollut kiva mennä. No päivä oli ollut pitkä, joten oli ihan mukava palata omalle hotellille.
Seuraavana päivänä päämääränä oli White Sand beach. Poimimme iskän ja Julian taksilla kyytin heidän hotelliltaan ja jatkoimme kohti rantaa. Olihan hiekka valkoista, mutta ei se koko Thaimaan asteikolla kärkeen pääse, on se Khao Lakiin nähden hieno. Makoilimme rannalla aurinkotuoleissa KOKO päivän. Välillä kävimme meressä uiskentelemassa ja harjoittelin myös vähän snorkkelin käyttöä. Söimme rannan ravintolassa, iskän kanssa otettiin puolikkaaseen anankseen tehdyt riisi-kasvis-sekoitus annokset. Oli todella hyvää. Vasta kun aurinko laski meren taakse, päätimme että on aika siirtyä sivistyksen pariin. Kävimme keskustassa vielä vähän shoppaamassa ja varasimme seuraavalle päivälle snorklaus reissun!
Päivän snorklaus reissu Similanin saarille maksoi 1850 b, mikä ensin tuntui suurelta summalta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli hintansa väärti. Minivan tuli hakemaan meidät hotellin edestä ja vei meidät satamaan, jonne iskä ja Julia olivat toisella vanilla jo tulleet. Satamassa meidät jaettiin veneisiin värillisillä rannekkeilla ja tarjolla oli aamukahvit. Myös varusteita oli mahdollista lainata, mulla oli oma maski ja putki, mutta räpylät lainasin (kokoa 37?!?!).
Ensimmäinen pysähdys oli keskelle merta. Oli hieman ahdistavaa vain hypätä mereen ainoana turvanaan räpylät. Ensikertalaiselle paniikkikohtauksia tuli, mutta niistä oli selvittävä. Pelkästään putken ja maskin kanssa hengittäminen välillä ahdisti, mutta myös päin uivat kalat! Oli pakko nousta välillä pintaan, koska olin mielummin tietämätön siitä, kuinka lähelle kalat tulivat. Mutta lukuunottamatta paniikkikohtauksia, meren tuijottaminen oli hyvin rauhottavaa. Oli kiva seurata kaloja (kun ne olivat riittävän kaukana) kuinka värikkäitä ja kauniita ne olivat.
Toisella saarella päästiin maihin jossa odotti ruokailu. Ruokailusta ainoastaan mainittakoon, että maistoin TAAS mustekalaa Hannan lautaselta ja huonommaksi jääny isäni ei suostunut edes ottamaan haarukallista käteensä. ;) Ruokailun jälkeen menimme rannan läheisyyteen snorklaamaan. Siinä kohtaa oli suhteellisen matalaa, mutta kauniita kaloja silti. Ja oli myös kiva kuvata ja videoida toisiamme uiskentelemassa. Rannan hiekka oli muuten upeaa!!! Se oli täysin valkoista ja kuin jauhoja joissa on vettä. Varpaat upposivat ihanasti hiekkaan.
Kolmanella saarella mentiin taas maihin. Saari oli yhtä paljon turisteja täynnä kuin edellinenkin ja hiekka oli ihanaa. Kävelimme saaren läpi toisella puolella olevalle rannalle, pääsimme melkein siinä matkalla vähän viidakko seikkailemaan. Pienenä pettymyksenä matkalla ei näkynyt mitään ällöttäviä eläimiä. Snorklausmaisemat eivät olleet ihmeelliset toisella puolella, mutta kyllä siitä silti nautti!
Neljäs pysähdys oli taas veneestä mereen-periaatteella. Tässä kohtaa sanottiin, että jos hyvä tuuri käy, on mahdollista nähdä kilpikonnan. Siitä sitten lähdettiin snorklaten etsimään, vaikka en oikein tiennyt minkä kokoista etsin ja kulkee ne meren pohjassa vai lähellä pintaa. Vaikkei konnaa näkynyt, oli maisemat hienot ja ajan loppuessa lähdimme uimaan takaisin kohti venettä Veneen perällä oli ruuhkaa, joten jäimme vielä hetkeksi siihen lillumaan, kunnes Hanna ilmestyi jostain huusi joko ollaan nähty KILPIKONNA? Äkkiä maski takaisin naamalle ja ihmisjoukkiota kohti. Kilpikonna raukkaa ympäröi paljon ihmisiä, jotka kaikki halusivat nähdä sen. Ihmiset olivat lähes hulluja ja tönivät toisiaan ja Hannan maski melkein revittiin naamalta. No Hanna potkaisi poikaa takaisin "vahingossa". Päästiin onneksi näkemään kilpikonna läheltä ja se oli ISO. JÄÄTÄVÄN kokoinen! Mutta myös hieman pelottava, joten pidin hyvän turvavälin ja annoin olla sen rauhassa. Kilpikonna myös ui Juliaa päin ja kutitteli mahaa! :DHanna sai otettua paljon hyviä kuvia kameralla, hyvä että oli edes siinä kamerassa akkua vielä jäljellä, koska mun kamerasta oli loppu! Oltiin todella onnekkaita kun nähtiin kilpikonna ja sen ansiosta snorklaus reissu jää varmasti top5 parhaisiin kokemuksiin Thaimaassa.
Lauantaina vuokrasimme vakkariravintolan pitäjältä skodun päiväksi, koska se tuli halvemmaksi kuin yksi suunta taksilla iskän hotellille. Hotellilla käyttäydyimme kuin asuisimme siellä, joten hyppäsimme golf-kärryyn ja pyysimme Villa 811:lle. Pääsimme hienosti perille, mutta kukaan ei ollut kotona. Kiertelimme ja huutelimme hetken. Sitten Hanna kurkkasi aidan yli onko paikka varmasti iskän Villa ja tunnisti tutut räpylät eiliseltä. Koska reitti oli selvä, eikä siivoojia näyttänyt kiinnostavan, Hanna kipusi näppärästi aidan yli sisäpuolelle ja tuli avaamaan mulle oven. Iskän Villalla oli siis oma pieni piha jossa oli aurinkotuoleja ja oma uima-allas, sisätiloihin asti emme päässeet murtautumaan, mutta sisäpiha kelpasi hyvin. :) Pian iskä laittoi viestiä, että ovat hotellin altaalla ja tulevat meitä vastaan. Hanna joutui kiipeämään aidan yli myös pois päin, koska ovea ei olisi muuten saatu lukkoon :D Matka hotellin altaalle oli mielenkiintoinen. Piti ylittää pieni joki, iskä sanoi että vettä on noin rintaan saakka. Riisuttiin päälivaatteet, iskä otti kassit ja läpsyt kädessä lähdettiin kahlaamaan. Virtaus oli KOVA! Ja pian huomasimme kuinka iskän "rintaan saakka" on hyvin joustava käsite, kummallakaan meistä ei ylettänyt edes jalat pohjaan! Tuli paniikki kun tuntui, että virta vie mukanaan ja Hanna yritti roikkua mussa ja mä yritin napata tietenkin iskästä siinä kohtaa kiinni. Vihdoin, kun iskä pääsi vähän matalemmalle, sai myös vedettyä meidät turvaan. Oli kyllä sellainen meriseikkailu taas...
Päivä kului taas hikoillessa. Vaihtoehtoina oli käydä hotellin altaalla tai vieressä olevassa meressä. Hanna intoutui kokeilemaan Baywatch-juoksua ja nyrjäytti nilkkansa, joten joutui unohtamaan viereisen rannan surffailuhaaveet. Sen sijaan iskä, Julia ja Hanna menivät rannan hierontaan ja mä istuin vieressä ja juttelin hierojien kanssa thaita. Saatuamme auringosta tarpeeksemme, lähdimme omalle hotellille käymään suihkussa (kantaen isoa kassillista Suomi-ruokaa, jonka iskä toi), jonka jälkeen palasimme takasin vielä syömään rannan ravintolassa. Auringon lasku oli kaunis ja väitetäänkin, että se on Thaimaan kaunein Khao Lakissa, mutta olen sitä mieltä, että asiaa täytyy vielä tutkia vähän paremmin..
Viimeinen päivä vietettiin iskän ja Julian Villalla. Päivä pyhitettiin kouluhommille ja auringonotolle, kunnes vielä mentiin viimeistä kertaa yhdessä syömään Big Maman ravintolaan. Paikka on sama missä käytiin silloin edellisellä kerralla monesti ja tälläkin kertaa melkein joka päivä. Nyt kun on enemmän kokemusta thaikkuruuasta, voin sanoa, että Big Mama tekee oikeasti parasta thaikkuruokaa. Pian ruuan jälkeen pitikin jo sitten lähteä taksilla taas Phuketin lentokentälle. Halit, pusit ja moi. Seuraavaksi nähdään taas reilun kahden kuukauden päästä.
<3:lla Taku
P.S. Viltsu, muistuta, että kerron hyvän läpän jonka iskä heitti.
Hanna sanoo moi
Kuin kalat vedessä
Sukellus pohjaa koskeaan
Sulava linja
Turistikuva
Turistikuva
"Jauho" hiekkaranta
Jokainen mies haluaa tälläisen kuvan veneestään, vai mitä iskä?
Sukellusvideoiden kuvailua
Kala
Kala
Ensimmäiselle saarelle matkalla
Enni sanoo moi
MOI
Näihin ei ees tarvi kuvatekstiä...
Pylly
Pari kuukautta sitten kuvasta ei ois ees huomannu et mahalla on VALKOISTA hiekkaa
Hanna lähettää terkut Suomee
Korallia
Korallia
Oli muuten painava..
...vaikkei tässä kuvassa siltä näytäkään.
Viidakkoseikkailu
Lepakot
Opas kielsi koskemasta kilpikonniin, mut aina on joku ruotsalainen mukana. Tosta näkee vähän kokoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)